Kaffepaussin Aika

Eläinlääkäreitä pidetään osaavana auktoriteettina aivan kaikessa, joka liittyy koiran tai kissan sairauksiin tai terveyteen. Näin kuuluu ollakin, kun puhutaan nimenomaan sairauksista tai tapaturmista. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun parantamiseen yritetään änkeä lääkkeisiin kuulumattomia asioita. Silloin eläinlääkäri poistuu osaamisalueeltaan ja muuttuu maallikoksi. Maallikko voi osata, myös eläinlääkärinä, mutta se ei liity enää mitenkään eläinlääkintään. Ravitsemus, aineenvaihdunta ja mystistä kyllä, myös sisäelin toiminta useasti, kuuluvat aihealueisiin, joissa ell tai elt nimen edessä ei kerro yhtään mitään osaamisesta. Asia, jonka liian moni eläinlääkäri itse unohtaa eläessään kaikkivoipaisuuden kuplassaan. Kun eläinlääkäriltä pyydetään ruokintaan, ravitsemukseen ja molempiin liittyvistä sairauksista asiantuntija-artikkelia, niin lopputulos voi olla mitä vain. Kuten aina kokemusasiantuntijoilla, oli sitten eläinlääkäri, biologi, metsäteknikko tai aromaterapeutti. Vilja-allergia on hyvin harvinaista

Kävimme Tampereella hevosmessuilla. Pääsin toteuttamaan itseäni, eli juttelemaan myyjien kanssa. Varsinkin lisäravinnemyyjät olivat hauskoja, mutta sain oman hupini myös Kraftin hevosrehuista. Ne ovat ainoa tapa pitää varsan kasvu oikeana, vaikkakin ympäri maailmaa hevoset kasvaa eritavalla ulkoisista syistä johtuen. On heppa ihmeellinen eläin, mutta onhan näitä kasvun säätelijöitä koirapuolellakin. Podcastissä päivitellään myyjien sukupuolisidonnaista asennetta, käsityöläisten myyntitaitoja, nuorempien tyttöjen/nuorten naisten/äitien oloa ja eloa messympäristössä ja tärkeimpänä kaksi esimerkkiä siitä mitä tapahtuu, kun Myyjä ei tunne tuotettaan Myyjä selittää kuvitelmia Opettajat - voisiko kemian alkeet vaikka hakata oppilaiden päähän, niin säästyttäisiin hölmöiltä aikuisilta. Eikä tuoda koiriakaan messuille, jookosta? Mutta podcastissä kerrataan em. asioiden lisäksi mm. paljonko on paljon ravintolisissä, kun koiran ravitsemusta halutaan täydentää, ei täyttää ainoana lähteenä. Lisäksi mainitaan kreation

Vanha koiran hoidosta ja ruokinnasta löytyy huomattavan vähän tietoa. Pentujen ja aikuisten kohdalla on lähes mahdotonta välttyä tiedolta. Hyvä puoli on tietysti se, että vanha koira ei vaadi minkäänlaista poikkeuksellista hoitoa ja ruokintansa suhteen se on pentu. Kun pentu tarvitsee kaikkea enemmän siksi, että se kasvaa ja rakentaa, niin vanha koira tarvitsee enemmän kaikkea siksi, että se kuihtuu eikä oikein enää rakenna. Korjaaminenkin vie aikaa eikä aineenvaihdunta ole enää entisellään, niin tasoitetaan tilannetta omistajan puolelta antamalla enemmän. Muutoin vanheneva koira ei tarvitse mitään erikoisuuksia, vaan mennään kuten koko ikä - paino määrää ruuan ja ruoka määrää lisät. Mikään radikaali muutos missään asiassa, ruuasta puhumattakaan, ei kuulu vanhuksen kohdalla hyviin valintoihin. Stressiä ei haluat, ei elimistölle eikä korvien välille. Laihtuminen on paha asia. Silloin koiralta viedään varastot, joita sen elimistö ei enää saa tehokkaasti täytettyä. Ja muistetaan taas: sairaalloinen lihavuus on

Osa koirien omistajista haluaa välttää kaikkia (mahdollisia) lisäaineita koiransa ruokinnassa. Osalla kyse on jopa niin vahvasta kammosta, että pitäisi puhua jo fobiasta. En tiedä onko tuollaista fobiaa nimetty. Kun puhutaan nimenomaan lisäaineista, niin ehkä sellainen voisi olla nutrafobia, koska pelätään hyödyllisiäkin, kuten D-vitamiinia. Kaikki pitää saada ruuasta, ja silloin ei enää kiinnosta, että onko se ylipäätään mahdollista. Tai se voi olla vaikkapa ksenileksifobia, koska ehkä syynä ei olekaan varsinainen lisäaineiden pelko, vaan säikytään vieraita sanoja, joita ei tunneta eikä varsinkaan osata lausua. Kuulostaahan divetyoksidi aika vaaralliselta, eikä pantotenaattihappo onnistu änkkäämättä. Greyhoundeissa määrätyssä piirissä aikoinaan naureskeltiin, että ainoa tapa saada pennut myytyä helposti on käyttää sellaista isäurosta, jonka eräs perämetsien henkilö kykeni lausumaan. Kyllä, ihan off topikkia nyt. Aidosti uskon, että kyse on eräästä oikeasti olevasta ja nimetystä fobiasta: panfobia. Se on kai

Koiralle mantteli on sama kuin ihmiselle talvitakki, tuulitakki ja sadetakki. Ja aivan kuten ihmiselläkin, niin kaikkia käytetään kun on tarve ja harvemmin pärjää yhdellä. Koiran elämää kuitenkin helpottaa turkki, jos sellainen on koiralle jalostuksella luotu. Tai säilytetty. Koira loimitetaan, tai sille puetaan takki tai loimi päälle (kyllä, hakukoneystävällinen lause) aina tarpeeseen. Kun on koiralle liian kylmää, tuulista tai kosteaa. Järkeä saa käyttää ja välttämättä siperianhuskya ei tarvitse pukea samalla pieteetillä kuin italianvinttikoiraa. Tarve koiran pukemiselle voi syntyä myös käyttötarkoituksesta. Urheilevilla, olivat ne sitten agility- tai vinttikoiria, koirat puetaan herkemmin. Tai ainakin pitäisi. Niillä mikä tahansa pieni jäykkyys saattaa eskaloitua kunnon jumiksi ja myöhemmin liikevirheen myötä jopa lihasvammaksi. Kotikoirat harvemmin, jos koskaan, liikkuvat samalla intensiteetillä. Ne saattavat näyttää menevänn hurjaa vauhtia, mutta säätelevät omaa liikkumistaan olosuhteiden mukaan. Urheil

Helsinki päätti puolittaa lihan ja maidon kulutuksen. Ihmisten ravitsemuksen ja ilmastonmuutoksen suhteen varmasti kannatettava päätös. Vastaavaa ei vain kyetä tekemään koirien ruokinnassa, ainakaan helposti. Tai on jo tehty ja aikoja sitten. Sitä kutsutaan kuivamuonaksi. Jos ei käytä kuivamuonia, niin lihan määrän leikkaaminen onnistuu vain puuroruokinnoissa. Jotta moisen saisi toteutettua käytännössä, niin se edellyttäisi puuroruokintaan siirtymistä. Sen toteuttaminen niin, että koirien ravitsemus ei vaarannu, on työläs prosessi. Ruokinta olisi laskettava paljon huolellisemmin kuin raakaruokinnassa, ja silti hyöty olisi minimaalinen. Podcastissä pohditaan hetki ylipäätään kattavien ruokintalaskujen tekemisen mielekkyyttä. Kannatettava ajatus, jos opiskelee ravitsemuksen teoriaa, kuten ravintokouluttajaksi aikoessaan, tai laskuharjoituksina. Mutta käytännön ruokinnan suunnittelussa moinen ei auta, eikä laskuihin voi edes luottaa. Höpisen hetken aikaa mitä on eettinen ruokinta lihan kannalta, koska broilerie

Mikä tahansa sekunnissa heitetty huuhaaväite vaatii tuntien työn, että sen saa kumottua. Tunteja täysin hukkaan, koska homeopatiaan tai muuhun taikauskoon uskovat eivät kuitenkaan mieltään muuta. Podcast on täynnä tuohtumusta. En voi ymmärtää ihmisten sinisilmäisyyttä (anteeksi sinisilmät) ja suoraan sanottuna typeryyttä uskomusasioiden suhteen. Kyse ei ole tietämättömyydestä, koska kyse on aikuisista, ei Hannuun ja Kerttuun uskovista lapsista. Kerron mitä mieltä olen peruskoulusta, ihmiskunnan tulevaisuudesta, Googlen hakumahdollisuudesta ja miten kaikkea on kokeiltava, ennenkuin tietää. Valitan kokemusasiantuntijat, mutta siltä en suostu raiskaamaan neitsyeitä enkä pilkkomaan albiinoja. Myös tiede saa siipeensä, mutta myös selityksen miksi silti tiede on luotettava, ei Ruohonjuuren tapaiset vedättäjät, joiden heillä on moraalinen oikeus viedä idiooteilta rahat. Loputkin empatiasta häviää kun homeopaateille ja muille kusetushoitajille rahansa antavat rinnastetaan nigerialaisille ja feikkiprofiileille rahans

Uusi pentu kotona, ja kaksi asiaa murehdituttaa: miten ruokkia ja voiko pennun rikkoa liikuttamisella. Pentu ruokitaan kuin tavallinen aktiivinen koira ja ulkoilutuksilla, pidemmilläkään, ei saa pentuaan rikki. Rasitus on hyväksi kasvavalle pennulle. Toki ylirasitus toistuessaan päivä toisensa jälkeen rikkoo minkä tahansa koiran, mutta se ei ole ikäriippuvainen kysymys. Silloin on kyse omistajasta, jolla ei ole mitään rajoitteita edes oman liikkumisensa suhteen. Suurempi ongelma on, että pentukoira ei ylipäätään liiku tarpeeksi. Jos työn alla on tuleva harrastuskoiran alku, niin kasvuaikana voisi jopa sanoa, että enemmän on parempi. Silloin aikuisuuden koittaessa penikalla on hyvä fyysinen kunto sekä kestävä rakenne. Puhumattakaan terveesti kehittyneestä koordinaatiosta, jolloin voi sijoittaa rahat koulutuskursseihin ja jättää vaikka agility-koiralla hyppykurssit väliin. Enemmän kuin rasituksen ja liikkumisen määrää, niin pitäisi miettiä missä liikuttaa. Samaten omaa kotia pitäisi katsoa sillä silmällä, sill

nPodcast kiinnostanee vain sellaisia, jotka ovat innostuneita teoriasta ja mikä sekä miksi säätelee koirien ravitsemusta. Erotetaan kaksi asiaa: pilkuntarkka usko NRC:n suosituksiin ja NRC:n suositusten taustojen ymmärtämisen tuoma kyky soveltaa ne käytäntöön niin, että koirat saavat parhaan mahdollisen ravitsemuksen. NRC tarkoittaa National Reseach Counciliä, joka on USA:n kongressin kirjaston elin, joka kerää yhteen tutkimustiedon ja rakentaa Yhdysvalloille (ja koko muulle maailmalle) standadit suunnilleen kaikkeen ravitsemukseen liittyvään: koirille, kissoille, hevosille, lampaille, naudoille, käärmeille, kanarianlinnuille... ja ihmisille. Kun puhutaan koirien ravitsemuksesta ja koirien tarpeista ravinnolle, niin tarkoitetaan aina NRC:tä. FEDIAF, joka on EU:n alla toimiva valmistajien elin, taasen ohjaa ja määrää täysravintojen vaatimuksia, mutta nekin standardit perustuvat NCR:n työhön. USA:ssa toimiva AAFCO on eurooppalaista FEADIAF:ia vastaava elin. Käytännössä tuo kaikki tarkoittaa, että koirien (ja k

Laihduttaminen on ikuisuuskysymys, puhuttiin sitten koirista tai niiden omistajista. Osalla se onnistuu tuosta vain, meille muille laihtuminen on elinikäinen projekti. Koirilla laihdutuskuuri on toisaalta helpompi kuin ihmisillä, jos omistaja vain sitoutuu asiaan. Syy on hyvin yksinkertainen. Kun koira laihduttaa, niin omistaja voi silti jatkaa hyvällä omallatunnolla pullan pupeltamista ja sohvamakuuta. Koiran ruuan leikkaaminen on paljon helpompaa. Siksi Kaffepaussissa puhutaan aika paljon ihmisistä, vaikka aiheena on koiran laihduttaminen. Laihtumiseen ei ole oikotietä. Ensin on ruuan vähennyttävä, tai ainakaan kaloreita ei saa tulla entiseen tapaan. Seuraavaksi rasittavan liikunnan on lisäännyttävä, ja se kysyykin jo omistajaltakin selkärankaa. Podcastissä selviää muutama muukin asia. Kuten että miksi välillä koirien ylipainossa puhun vain ruuasta ja joku toinen kerta vain liikunnasta. Hieman piipahdetaan myös greyhoundien treenaamiseen ja vilkaistaan mitä koirien bodauspuolella on minusta vikana. Se mitä

Omistajat murehtivat öljylisien tarjonnan runsauden puutteen keskellä sitä mille myyjälle rahansa antaisivat. Huoli koiran terveydestä on suuri, joka sinällään on vain hyvä asia. Se kertoo välittämisestä. Se, että kannattaisiko panostaa tarmoaan (ja rahojaan) johonkin muuhun, taasen riippuu koirasta ja mitä itseasiassa aidosti yritetään säätää. Rasva on terveellistä ja koira tarvitsee rasvaa. Se, että koulut tarjoavat lapsille rasvatonta maitoa koskee jossain määrin ylilihavuusepidemiaa, mutta aidosti kyse on EU:n tuesta. Kun Pohjoismaita alikehittyneemmät muut EU-maat tarvitsevat bruttokansantuotteesta huolimatta yhteisön tukea, että lapsille saataisiin koulupäivän aikana maitoa - ja tuki maksetaan vain rasvattomalle maidolle. Saman ylilihavuuspelon takia lapsille syötetään mieluummin epäekologista kookosöljyä sisältävää levitettä. Mutta tuo koskee ihmisiä, ei koiria. Rasva- ja öljylisät ovat käytössä kahdesta eri syystä: epämääräinen terveyshyöty iho- ja turkkioireet TL;DR Käytä kapseleita, jos haluat

Maailma on ihmeellinen paikka. Ja maailmalla tarkoitan interwebbiä. Opin esimerkiksi sen, että kuivamuonien tärkkelys ei sula ilman omenaviinietikkaa. Samaa antia oli myös tieto, että jos 50/50-ruokinnan nimissä sekoittaa koiralle lihaa ja kuivamuonaa, niin liha ei sula. Medialukutaito on ehkä tärkein asia, jonka netin käyttäjän on hallittava. Googlella löytää paljon asiaa, mutta vielä enemmän täyttä roskaa. Kohinan tunnistaminen signaalista vaatii jossain määrin osaamista, mutta pitkälle pärjää terveellä järjellä, myös sillä maalaisella, ja peruskoulupohjalla. Elämäm koulun oppien riittävyydestä en tiedä. Paitsi että osa sisällöstä on ihan faktapohjaltaan pielessä, niin mukana on myös vaarallisia neuvoja. Kuten aikoinaan kantavan/tiineen emän ruokinnan heikentämisellä tehty sikiöiden kasvun säätely. Imevien kasvun säätelystä maitoa heikentämällä en tällä kertaa käsittele podcastissä, säästetään se tulevaisuutta varten - mutta sekin on sairas idea. Podcastissä myös paljastetaan, että narttupennut ovat kohdus

Luiden syöttämistä koiralle pidetään jopa vaarallisena. Kypsät luut, varsinkin kanan ja broilerin, ovat jopa tappavia. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Luiden ongelmat eivät ole siinä mistä eläimestä ne ovat lähtöisin. Siltä osin broileri ei eroa naudasta. Kysymys onkin lähes aina syötyjen luiden määrästä. Luiden väitetään murtuvan säleiksi kypsinä, mutta se riippuu täysin siitä miten luu on toiminut. Kypsennys ei vaikuta sälöytymiseen, ainoastaan sen murtumisherkkyyteen.

Tekee koirien kanssa mitä tahansa, niin aina on oltava hallussa kolme asiaa. Mitä tekee, mitkä ovat vaatimukset ja tekemisen osaaminen. Koira hankitaan määrättyyn tarkoitukseen ja perusteet on osattava. Jos ei opettele, tai penkoo asioita kevyesti sekä huolimattomasti, niin ei tule onnistumaan. Tämä pätee niin koiran kanssa arjessa elämistä, harrastamista kuin sairaan hoitamista. Tai ruokinnan miettimistä. Harrastuksiin panostetaan ja koira on harrastus, vaikka se perheenjäsen olisikin. Podcastissä mennään läpi myös halpuuden merkitystä laadulle jousiammuntaesimerkillä. Myöskään hauskuuden merkitystä ei unohdeta, vaikka sen kytkenkin myös työelämän laiskuuteen. P.S. Ja tässä hieman jousiammuntaa, ilman koiria. https://www.youtube.com/watch?v=P-JDpekJoJU&t=5s

Ehdotus uudeksi eläinsuojelulaiksi on menossa Eduskuntaan. Ongelmallinen vaatimus jatkuvalle vedelle on mukana, mutta nyt kiinnostaa ehdotus kansallisen ja pakollisen koirarekisterin tekemisestä. Sen halutaan laajenevan myöhemmin kissoihin. Aidostihan kyse ei ole koira/kissarekisteristä, vaan noin miljoona henkilötietoa käsittelevästä omistajarekisteristä. Näppejä polttava kuuma peruna on, että kuka saa tuon tietomassan haltuunsa ja kuka maksaa viulut. Vastaus on selvä. Rekisteri menee Kennelliitolle ja artisti maksaa - valtio ja omistajat. Rekisterin uskotaan estävän pentutehtailua, vähentävän eläinsuojeluongelmia ja helpottavan karkulaisten palautumista. Karkulaisten kohdalla saattaa tullakin pientä parannusta, tai sitten ei, mutta muut "parannukset" ovat kestämättömiä. Kyseessä on aidosti Kennelliiton pitkäaikainen pyrkimys monopolisoida toimintansa ja saada vastaava viranomaisstatus kuin mitä Hippoksella on. Tähän operaatioon on valjastettu petalaisen maailman Suomen poliittisen siiven Oikeutta eläimille

Intuitio, fiilis, selkäydintunne... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kyse on koko ajan siitä, että aina kaikkea ei voi miettiä tai suunnitella pelkillä kylmillä faktoilla ja mittareilla. Koiran kanssa eläminen ja työskentely on usein eräällä tavalla harmaalla alueella faktojen ja ajatusten välimaastossa. Oikeammin kyse on siitä, että muuttujia on liikaa ja osa niistä ovat hyvin hienovaraisia. Hieman kuin eleiden tulkinta, jota sitäkään ei arjessa tehdä jatkuvasti analysoiden, vaan ollaan tietoisuuden takana. On kuitenkin muistettava, että intuitio toimii vain silloin kun jo osaa asiansa, edes kokemuspohjalta. Kyseessä ei ole taikuus tai mystiikka, vaan osaamiseen ja kokemukseen perustuva asioiden työstäminen alitajunnan puolella. Siihen pieneen ääneen kannattaa luottaa omassa tekemisessä koirien kanssa - kunhan kyse on järjen äänestä.

Yksi säännönmukainen kysymys on, että miksi laskea koiran ruokintaa, kun ei piittaa omistakaan syömisistä. Kiltti vastaus on, että koiran kapeampi ruokavalio ei paikkaa itseään. Ilkeämpi, tai realistisempi vastaus on, että ei pysty kertomaan miksi joku ei piittaa. Podcastissä mainitaan ihmisen eroista erikoistuneisiin ruokailijoihin, kuten nautoihin tai koiriin. Kerrataan myös se, että yhden koiran tarina kertoo vain yhdestä koirasta, ei kaikista koirista. Muistellaan myös miksi A-vitamiinin, D-vitamiinin tai sinkin saannista on huolehdittava (koska niitä ei muutoin saada...). Ja aivan viimeisillä sekunneilla kerrotaan miksi sinuun suhtaudutaan kuin häirikköön ja trolliin, jos et suoraan kerro, että et tiedä miksi koiran ruokintaa lasketaan ja miksi ravintolisiä annetaan, vaan kyseenalaistat muiden tekemiset ihmisen perusteella.

Venlasta on tullut nuori jackrussell-neiti. Jos se olisi isompi, niin sillä olisi vasta kasvu pääsemässä täyteen vauhtiin, mutta kainalokokoinen terrieri alkaa olla kasvunsa kasvanut. Korvat ovat miten sattuu, niin rakenteen kuin kuulonkin puolesta. Mutta kaikin puolin sävyisä, mitä nyt shetlanninponitamman kanssa kokeilee onneaan. Hampaat vaihtuivat ongelmitta ja uhraankin muutaman minuutin ihmettelyyn miksi meillä ei ole koskaan ongelmia hampaiden vaihtumisessa. Luonne on ikävyyksistä piittaamaton, josta on lyhyt hyppäys ihmetellä koirien luonnetta ja onko sellainen hieman epämääräinen asia kuin työkoiran luonne kuitenkaan Suomen koirakannan kokonaisuutta ajatellen aivan se asia mihin olisi pyrittävä. Suurin osa koirista on kuitenkin seurakoiria. Lisäksi esitellään tämän päivän hittijuttu, joka Venlan kohdalla tarkoittaa talon alle jumittamista. Ja yksin tehdyn rullamittamittauksen perusteella säkä on 32 senttiä.

EU:n uusi tietosuoja-asetus astui voimaan täydellä voimallaan 25.5.2018 ja se koskee kaikkia yrityksiä, yhdistyksiä ja yhteisöjä, jotka käsittelevät mitä tahansa henkilötietoja. Joten asia koskee myös Katiskaa. Itseasiassa se koskee Katiskan Storea, ei Katiskaa itsessään - mutta siitä huolimatta GDPR:ää noudatetaan. Tietosuojamääräykset pitävät sisällään paljon hyvääkin, mutta muutamaa jättiläistä lukuunottamatta suurimmalle osalle yrityksiä ainoastaan kuormittavaa asiaa, jotka eivät auta asiakastakaan. Mutta näillä mennään. Avaan podcastissä kevyesti mistä on kyse Katiskan suhteen ja tarvitaanko sinulta toimenpiteitä (juonipaljastus: ei tarvitse tehdä yhtään mitään, kaikki jatkuu kuin ennenkin. Tietosuojalauseke, joka sinun olisi syytä lukea, löytyy täältä.

Omistajat ja eläinlääkärit diagnosoivat kilpaa koirien allergioita ja useimmiten molemmat aivan yhtä vahvoin perustein: puhtaasti arvaamalla sen mukaan mitä milloinkin kuivamuonan valmistusaineiksi väitetään. Useimmiten kyse ei vaan ole allergiasta, vaan kuivamuonien ongelmista tai yliherkkyydestä. Virhediagnoosit johtavat virhehoitoihin, mutta tuo ei onneksi ole idean tasolla suurikaan ongelma, kunhan kuviteltua maissiallergiaa ei aleta hoitamaan tonnin hintaisella siedätyshoidolla. Eliminaatio on ainoa tapa selvittää koiran ruoka-aineallergiat, mutta se saattaa olla vaikea toteuttaa onnistuneesti käytännössä. Tämä johtuu siitä, että kuivamuonista ei saada eri tekijöitä erikseen, vaan ne ovat useiden eri valmistus- ja lisäaineiden tiukka paketti. Useimmitten varsinaista eliminaatiota ei edes tarvita, koska tarve onkin rakentaa koiralle sopiva ruokapaketti. Kuivamuonien ongelmat ovat esimerkiksi raaka-aineiden laadussa raaka-aineen nimi ei kerro millaista on käytetty (herne ei olekaan hernettä, vaan ruoka