Kaffepaussin Aika

Koirien vatsa- ja suolisto-ongelmat ovat lisääntymään päin. Tai ainakin ne ovat jatkuvasti otsikoissa. Aidosti määrää tai yleisyyttä ei tiedä kukaan, koska niitä ei pystytyä tilastoimaan. Periaatteessa ainakin käyntimäärien muotokset olisivat saatavissa eläinlääkäreiltä, mutta vain periaatteessa. Tiedon saaminen edellyttäisi, että ne ylipäätään kirjattaisiin tavalla, joka olisi tilastoitavissa ja että tieto saataisiin. Koska kumpaakaan ei tule tapahtumaan, niin eletään arvuuttelujen maailmassa. Määrän lisäksi alkusyykin on kadoksissa. Koirayksilöiden suhteen masentavampaa on, että myös yksinkertaista hoitoa ei ole. Onnistumisprosenttia heikentää lisäksi kaksi jossittelua: onko syy perinnöllinen ja pahentaako riskiä lisäksi pennun surkeat taustat ja väärä hoito. Podcast jossittelee kasvattajien vastuulla, tai vastuuttomuudella: kuinka paljon kasvattajat ja heidän taikauskoiset toimintatapansa altistavat suolisto-ongelmille? Osa kasbattajista todellakin osaa ammattinsa (kyllä, kyse on ammatista ja ammattilaisu

Kuitu on usein kysymyksenä kun taistellaan koiran allergian, suolisto-oireiden tai hiivan kanssa. Useimmiten kuitu on kohtuullisen hyödytön, mutta välillä sillä saadaan vatsaa ja suolistoa rauhoitettua. Kannattaakin hetki miettiä, että koska kuitua käyttää ja onko se ruoka-aine, joka kuidun antaa, oleellisempi kuin itse kuitu. Ruokaa ja ruoka-aineita on aina mietittävä kokonaisuutena. Mitä kaikkea niistä saadaan ja miten ne sopivat koiralle. Proteiini on tärkeä koiralle, mutta pelkkä proteiinien määrän ynnäily ei johda mihinkään muuhin kuin ongelmiin. Sama koskee kuitua. Kuitu on ravitsemuksellisena terminä tarkkaan määritelty. Ruokinnassa taasen on syytä keskittyä enemmän kahteen käytännönläheisempään asiaan: mitä kuidun halutaan tekevän miten kuiduksi kutsuttu ruoka-aine toimii Sulamaton rusto ei ole ravitsemuksessa kuitua, mutta ruokinnassa ja koiran ruuansulatuksessa se toimii kuin kuitu. Sama asia porkkanan kanssa, jota käytetään kuituna, mutta jossa on erittäin vähän kuitua. Kuidusta halutaan koira

Yhdysvaltalainen ruokaturvallisuusvirasto FDA oli löytänyt rehulihoista salmonellaa ja listeriaa sekä jäämiä rauhoitusaineista. Kuulostaa pahalta, mutta aidosti kyse on jenkkiläisestä arkipäivästä eikä vaikuta Suomessa mihinkään. Lisäksi on muistettava, että USA:ssa myös kuivamuonien jäämät ja takaisinvedot ovat valitettavan arkipäiväinen asia. Asiasta ei kuitenkaan saa suurtakaan draamaa Suomessa. Ensinnäkään lihatuotteita ei tuoda Yhdysvalloista Suomeen ja kaikesta hälinästä huolimatta tällä kertaa oli kyse vain yhdestä tuottajasta. Toiseksi, ylipäätään koirien rehujen tuonti USA:sta Suomeen alkaa olla vähäisempää kuin raakaruokinnan osuus markkinoista. Lääkeainejäämänä oli tällä kertaa rauhoitteet, mutta FDA on aikojen saatossa löytänyt kovempiakin lääkkeitä sekä hormonijäämiä ja voitaisiin jopa sanoa, että antibioottijäämät, huolimatta niiden merkityksestä kansantaloudelle, ovat sieltä vähäisimmästä päästä. Lääkejäämiä ei kannata murehtia. Eivät ne syöjään vaikuta. Sen sijaan iso määrä kilpirauhasen jauh

Puhun aika ajoin vastuusta, niin ammattilaisten kuin harrastajien puolelta, mutta harvemmin kysyjän kannalta. Mutta myös kysyjällä on vastuu, vaikka kysyykin siksi, että ei tiedä. Vastuuseen kuuluu myös ymmärrys olla päättämättä mikä annettu neuvo kelpaa ja mikä ei. Kysytään kun ei tiedetä, niin miten silloin voi tietää mikä neuvo on hyödyllinen. Mutta eihän tuota valintaa hyödyn mukaan tehdäkään, vaan sen perusteella missä on tarpeeksi pinkkiä hattaraa täyttämään oma kupla. Ehdotan podcastissä diapam-kuuria jokaiselle koiranomistajalle. Tai oikeammin heille, joille mikä tahansa mitätön pikkujuttu muuttuu elämän ja kuoleman kysymykseksi. En pohdi sitä mikä somessa tekee ihmiset mulkuiksi ja ovatko he yhtä epäsosiaalisia livenä kuin sosiaalisessa mediassa, mutta heitän ilmaan epäreilun kysymyksen, että hoidetaanko lapset samalla uskonnollisfanaattisella suhtautumisella kuin koiratkin. Kyse on neuvojen valikoinnissa suolistosairaan koiran suhteen. Luiden ja kuivattujen korvien suosituksiin suhtauduttiin avaras

Syksy 2019 ja Norjaa kiusaa koirien ripuliepidemia. Kaikki pelkäävät, että se leviää Suomeenkin - paitsi, että Suomessa on ollut koko kesän ripulia, johon on kuollut koiria. Ei kylläkään tiettävästi samoja määriä kuin mitä Norjassa on mennyt lyhyessä ajassa. Epidemiat olivat ennen kytköksissä suurnäyttelyihin ja niiden esiintymisestä saattoi tarkistaa kalenterin. Maailma pienee ja ilmasto lämpenee, joten epidemiakausi on nykyään koko vuoden mittainen. Podcastissä kiukuttelen kahdesta pääasiasta: älkää viekö tartuttavia koiria eläinlääkärien odotustiloihin älkää antako koirien juoda yhteisistä vesikipoista Samaan kiukutteluakseliin menee myös ihmettely, että miksi ihmiset tuovat sairaita koiria tapahtumiin, kuten näyttelyihin. Lisäksi käsitellään hiukan ripulien hoitoa, joissa raejuusto, seiti ja keitetty riisi ovat joko turhia tai potentiaalisia ongelmia. Ainoastaan ihminen, joka ei siivoa ripuleita, voi pitää moista hyvänä tukihoitona. Koirien ripuli hoituu aivan samalla tavalla ja myös vastaavalla aika

Lihasvamma on asia, joka saa omistajat varpailleen ja huolestuneeksi. Ymmärrettävää, sillä lihasvamma on silminnähden kipeä. Venähdykset ja revähdykset ovat yleisiä, mutta ihmiset eivät oikein tiedä miten niitä pitäisi hoitaa. Hoito on kohtuullisen helppoa, koska oikeastaan mitään ei voi tehdä. Enemmänkin kysymysmerkki on toipumisajasta, koska koira on taas kunnossa. Valitettavasti siihen ei ole mitään selvää aikataulua, mutta yleensä puhutaan aikavälistä 2 - 8 viikkoa. Muutama tärkeä asia on muistettava, kun huomaa koiran ontuvan: selvitetään mikä on rikki, eli mistä sattuu yritetään selvittää kuinka pahasti on rikki; yleensä lihasvammat tuntuvat vakavammilta kuin ovat annetaan kylmää Eläinlääkärille lähdetään ehdottomasti silloin, kun epäilee murtumaa. Muutoin voi jäädäkin ihmettelemään Lihasvammojen toipumisissa täytyy erottaa kaksi asiaa: koiran toipuminen kotikoiraksi koiran toipuminen harrastuskoiraksi Niissä voi käyttää muistisääntöjä: ei näkyvää lihasvammaa, koira toipuu muutamassa viikoss

Venla on kirjoituspäivämäärällä jotakuinkin 1v 9kk, jos joku meidän nuoren russelineidin iästä on utelias. Mutta sillä on nyt ensimmäinen valeraskaus, ja oireena ei ole hautomisvietti ja pesänrakennus. Venla lopetti syömisen ja siitä tuli nirso koira. Tällä kertaa nirsous ei ole huolestuttava asia sinällään ja siksi sen korjaamiseen voi käyttää muutoin kiellettyä työkalua: ruuan maustamista. Nirsous ei sinällään ole koiralle vaarallista. Sillä ei vaan ole nälkä. Jos tilanne sopii omistajalle, niin asialle ei sinänsä ole pakko tehdä mitään. Mutta se on korjattavissa. Vaikka nirsous useimmiten johtuu yliruokkimisesta, niin siihen löytyy myös terveydellisiä syitä. Aidosti kyse on ruuasta kieltäytymisesta tai eräällä tavalla kykenemättömyydestä syömiseen, mutta sitäkin kutsutaan yleisesti nirsoudeksi - vaikka ei pitäisi. Silloin asia korjataan hoitamalla närästys tai muu syy, oli se sitten kurkussa tai suolistossa. Välillä kyse on anoreksiasta, joka on vapaaehtoista ruuasta kieltäytymistä ilman silminnähtävää sy

Koiran munuaisten vajaatoiminta on aina ja poikkeuksetta huolestuttava asia. Se on parantumaton ja etenevä sairaus, johon ei ole hoitoa eikä lääkitystä. Ainoa mikä voidaan tehdä, on munuaisten vähentynyttä toimintaa helpottava ruokinta. Eläinlääkintämarkkinoilla se tarkoittaa vain ja ainoastaan eläinlääkärien myymiä ruokia. Niissä on valitettavasti enemmän haittoja kuin hyötyä. Munuaisten toimintaa tukevaa ruokintaa on täysin mahdotonta rakentaa kenenkään, koska ei ole mitään mitä tukea. Sen sijaan haittoja ehkä minimoiva ruokinta on mahdollista koostaa, mutta se on tehtävä yksilöllisesti sairaalle koiralle - kuivamuonat eivät ole koskaan vaihtoehto. Munuaisruokinta, joka on lyhenne munuaisten vajaatoiminnassa käytetystä ruokinnasta, on aina rakennettava täyttämään mahdollisuuksien mukaan koiran aito tarve. Ei liioitella saanneissa, eikä aiheuteta puutoksia. Silti kyse on vain arvauksesta, koska meillä ei ole mitään mittaria selvittää mikä on se aito tarve. Silti yritetään päästä lähelle. Munuaisten vajatoim

Laiha koira on keskustelun aiheena vaarallinen. Siinä on vain kaksi suuntaa. Joko siirrytään ihmettelemään eläinsuojeluilmoitusten hyötyjä tai haittoja. Tai ketju täyttyy omistajista, joiden mielestä koiran laihuudesta huomauttelu on vain kateellisten höpinää ja tietämättömien pöhinää. Kerron uutisen. Laiha koira on laiha. Se ei ole hoikka, kevyt, hento tai keiju. Se on laiha, jonka paino on liian matala. Syitä koiran laihuudelle keksitään useita. Perusselityksiä ovat genetiikka aineenvaihdunta ruuansulatus aktiivisuus rakenne lihaksikkuus ja oma ehdoton suosikki: omistaja on itsekin laiha Podcastissä käsitellään itsepetosta, jossa nähdään mitä halutaan. Jättikoirien kasvun säätelyäkään ei unohdeta. Piipahdetaan myös ihmettelemässä miksi eläinlääkärit eivät sano mitään koiran laihuudesta. Mainitsen myös suhtautumiseni kylkiluiden näkymiseen lihavuuskunnon mittarina - spoileri: inhoan sitä. Aitoja syitä koiran laihuudelle on tasan kaksi: koira syö liian vähän kaloreita koira on sairas Laihuuden s

Koirilla on mitä erilaisempia kasvuhäiriöitä. Osa vakavia, osa on merkityksettömiä. Kun siihen ynnätään pentujen kaikki mahdolliset ongelmat, aidot ja omistajien pelkäämät, niin koiran omistaminen on pahimmillaan toistakymmentä vuotta kestävä keskeytymätön pelkotila. Onneksi asia ei ole noin vakava. Ainakaan yleisellä tasolla, sairaat yksilöt ovat oma asiansa. Suurin osa ovat täysin terveitä ja kehittyvät normaaleiksi koiriksi. Yksi turha pelonaihe on takakorkea pentu. Se on osa kasvua, ei sen vähempää, ei enempää. Missään nimessä se ei ole kehityshäiriö. Pentu kasvaa eri tahtiin. Tänään on etupää korkea, huomenna se on takakorkea. Ja ylihuomenna se näyttää mäyräkoiralta (mäyräkoirilla se lienee kuitenkin haluttua). Siihen ei voi vaikuttaa, eikä ole tarvettakaan. Osaa kasvavista koirista vaivaa lisäksi kasvukivut, panoisteiitti. Sen syytä ei tiedetä. Vaikka se kiusaa pentukoiraa, niin se ei silti ole sairaus eikä häiriö. Mutta kuten aina kiputiloissa, niin kipulääkkeitä kuuluu käyttää - jos on tarvetta. Aina

Koirien sisäelinsairaudet ovat aina hankalia sairauksia hoidon suhteen. Niissä ei oikein ole mitään mitä voisi hoitaa. Eläinlääkärien työkalut ovat huomattavan vähissä. Omistajat lähtevät silloin etsimään tukihoitoja, joita niitäkään ei yleensä löydy. Yleisin kysytty asia on miten ruualla voisi helpottaa, mikä olisi koiralle tervehtymistä auttava maksaruokinta. Vastaus on säännönmukaisesti, että itse sairauteen ei mitenkään, mutta oireisiin voidaan ehkä tuoda helpostusta. Maksasairaudet eivät ole poikkeus tästä, paitsi että usein ei voida niitä oireitakaan helpottaa. Maksa on tärkein sisäelin. Se tekee aivan kaikean mitä koiran elimistön aineenvaihdunta vain pystyy keksimään. Ja vielä hieman edemmän. Elimistössä on kolme, jotka tekevät keskeytymätöntä kolmivuorotyötä: aivot, sydän ja maksa. Ne eivät lepaa koskaan, eikä niitä voida lepuuttaa. Kun koiralla lähtee maksa-arvot nousuun ja etsitään jotain maksan tervehtymistä tulevaa ruokaa, ja vielä mielellään sellaista, joka antaisi maksalle aikaa toipua. niin v

Suomessa kuka tahansa saa ostaa koiran, tai minkä tahansa seuraeläimen. Suomessa kuka tahansa saa tehdä lapsen, useammankin. Suomessa kuka tahansa saa myös äänestää, kunhan on täysi-ikäinen. Suomessa kuka tahansa ei kuitenkaan saa pitää kanoja tai hevosia ja myyjä päättää myydäänkö alkoholia. Kaikissa kaupoissa ei saa edes ostaa ikärajattomia energiajuomia, edes aikuinenkaan, jos erehtyy menemään itsepalvelukassalle. Kuka tahansa ei saa myöskään omistaa maata Ahvenanmaalla. Koiran omistaminen on silti vapaa oikeus. Eräs kädetön harrastaja tappoi jokin aika sitten koiransa harrastaessaan. Tai kuten minä sen ilmaisen, harrastellessaan. Kun kuvittelee, että mitä tahansa voi tehdä kun vain haluaa, niin lopputulos on tuo. Koiralle tapahtunut saattoi olla paras mahdollinen vaihtoehto, koska koiraa ei kuolema haittaa. Sen sijaan minun häiritsee suunnattomasti kaksi asiaa: miksi noin tapahtui miten ympäristö siihen reagoi Syy on selvä. Kun ei osata ja piittaamattomuus, välinpitämättömyys sekä kädettömyys yhdisty

Magnesium on lihashuollon tärkein lisäravinne. Aivan riippumatta mikä ongelma koiralla on lihaksistossa, aina jumeista revähdykseen, niin lihashuollon ammattilaiset muistavat suositella asiakkailleen magnesiumia. Pääsääntöisesti kyse on joko siitä, että muuta ei osata neuvoa tai annetaan asiakkaalle kuva, että tässä nyt tehdään kokonaisvaltaista hoitoa ja kun hänet pidetään tyytyväisena, niin hoitosuhde jatkuu. Taatusti jatkuukin, koska mitään sellaista ei korjattu, joka vähentäisi riskejä. Lihajumien suurin syy on työ. Joko väärin tehty, liian paljon tehty tai sitten on vaan tehty. On muistettava, että mikä tahansa rasittava työ altistaa lihasongelmille ja siksi lihashuoltoa tehdään. Mutta arkipäivän lihashuolto on omistajan tehtäviä ja vasta sitten kun tulee loukkaantuminen tai mittakaavaltaan vastaava, käännytään ammattilaisen puoleen. Se, että ongelmia tulee koko ajan siksi, että omistaja ei tee sitä mitä hänen kuuluu ja kerää krediitit itselleen siksi, että joutuu käyttämään koiraansa vähintään kerran v

Kasvavan pennun nirsous kolmella ruokintakerralla on vakiokysymys, ja siksi myös vakioaihe Katiskassa. Vastaus on simppeli: ruokitaan vähemmän, ainakin kerroissa. Harvemmin määrää tarvitsee laskea, mutta toki mitä useammin ruokkii, niin sitä helpommin yliruokkii myös määrässä. Mutta aina pennun nirsous ei ole vain omistajan liiallista huolenpitoa. Aina silloin tällöin omistaja on tehnyt varsinaisia virheitä ruokinnassa, tai pentu on sairas. Kolme ruokintakertaa on uskomus, tai toteutus, ajalta, jolloin kuivamuonat olivat huonoja. Siihen on yhdistynyt myös virheluulo, että kasvavan pennun ravitsemustarve jatkuu kasvuajan samanlaisena kuin mitä se oli imevänä. Melkoinen osa ilmoitetuista luovutusikäisen ravinnontarpeiusta ei ole 7 - 10 viikkoisen pennun tarpeita, vaan mitä viikon ikäinen saa emänsä maidosta. Puhutaan siis väitteistä, joilla mennään niin pitkälle historian havinoihin, että koirien ravitsemuksesta ei paljoakaan tiedetty. Eikä tarvitse mennä kovinkaan paljon aikajanalla menneisyyteen. 70- ja 80-l

Säännönmukaisesti vähintään kerran viikossa tulee joku, joka selittää kuinka on aivan sama miten ja mitä ruokkia, koska joku koira on elänyt vanhaksi asti. Ajatus ei ole uusi, eikä siinä edes ole ajatusta. Se vain kertoo siitä, että kuvitellaan oman koiran (tai oman itsensä) olevan jokin läpileikkaus tai malli kaikesta. Laput silmillä olevaa itsekkyyttä siis. Näissä itsekkyys ei pohjaa ahneuteen, vaan puhtaasti osaamattomuuteen. Ja kuten aina, niin itsekäs osaamattomuus johtaa välinpitämättömyyteen. Kun ei kiinnosta eikä nappaa, niin takuuvarmasti ei myöskään opita. Jos jokin aiheuttaa ongelmia 99 prosentille, niin on kivaa, että vaikkapa sekarotuiset kunniaan ryhmän noin 30 tuhannen koiran populaatiosta kuuluu siihen 300 koiran porukkaan, jolla ei ole ongelmia. Voi hyvillä mielin tulla kertomaan, että ne kaikki muut 29700 koiraa ovat väärässä voidessaan huonosti. Tai omistajat ovat väärässä, siitähän on kyse. Se on sitten oma asiansa, että kun kiukutellaan ravitsemuksesta kiinnostuneille, niin esimerkkinä k

Kun seuraa facen koiraryhmiä, niin näyttää vahvasti siltä, että koirat ovat sairaampia kuin kymmenisen vuotta sitten. Itseasiassa sekin on vain ajan kultaamia muistoja, sillä vaikka Facebook tappoi totaalisesti foorumimaailman, niin aivan yhtä paljon - ellei enemmän - silloin koirien sairauksista puhuttiin. Mutta närästykset, muiden sairauksien ohella, ovat hyvinkin korostuneessa asemassa suhteessa muihin aiheisiin. En usko, että koirien närästykset ovat suuremmin lisääntyneet. Osassa tapauksissa huolestuneet omistajat tekevät turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja näkevät terveen koiran sairaana, mutta taatusti närästäviä koiria löytyy. Aivan samoin kuin että suolistosairaita koiria on, mutta harvoin syy on omistajien luulema allergia. Koirien sairaudet ja se mitä väitetään syyksi, ovat kaksi eri asiaa. Ongelmat ja sairaudet ovat otsikoissa. Ei kukaan jaksa tehdä postausta aiheesta ”Koirani voi hyvin, eikä ongelmia ole”. Kun Katiskan faceryhmässä on sellaiset (tätä kirjoitettaessa) vajaat 23 tuhatta ihmi

Nippeliin takertuminen, oli kyse sitten koiran perusruokinnasta tai erikoistarpeiden säätämisestä, on aina houkuttelevampi vaihtoehto kuin perustan miettiminen ja rakentaminen. Vaikka podcastissä en varsinaista syytä tuolle keksinytkään, niin se johtuu siitä, että nippeli on tarkkarajainen ja helppo. Perustaa miettiessä täytyy osata kaikesta jotain ja miettiä syntyjä syviä. Tein liikkuvien koirien puitteissa pienryhmäkoulutuksen ja vakiokysymykset tulivat taas vastaan: paljonko annetaan kaliumia, kun koiralla on ylirasitusoireita mitä magnesiumia annetaan, kun koira menee koko ajan jumiin miten koira nesteytetään työtä varten, kun se tuppaa olemaan einen kuiva. Kysymykset olivat aitoja, mutta haluttu ratkaisumalli oli väärä. Ylirasitusta ei estetä kaliumilla, vaan oikealla työn ja levon suhteella. Magnesium ei auta jumeihin, vaan työn muuttaminen sellaiseksi, että koira ei mene jumiin. Koiraa ei nesteytetä työtä varten, vaan ruokinta muutetaan sellaiseksi, että koira ei kuivu. Noissa kaikissa oli yhteis

Pikanen parkkipaikkapaussi aiheesta miten epäeettistä on tutkia punkkihäätöä ihmisillä, mutta eettistä silti myydä tuotetta ihmisille ja koirille.

Koirien nivelongelmat ovat iso kiusa koirille ja vielä suurempi bisnes nivelhoitotuotteiden markkinoille. Nivelrikko on mahdollisuus lisäravinnekaupalle. Lonkkavikaiselle koiralle mahdollisuudet ovatkin paljon vähäisempiä. Ja tyypin II denaturoimattoman kollageenin kanssa mahdollisuudet ovat pyöreä nolla. Nivelongelmille myydään milloin mitäkin. Kurkuma auttaa suunnilleen kaikkeen, puhumattakaan ruusunmarjasta tai MSM:stä. C-vitamiinia on annosteltu raskaalla kädellä kantaville nartuille iät ajat. Mikään ei ole auttanut, eikä pevisakaan ole parantanut kuin klinikoiden tuloliikennettä. Uusimmasta päästä nivellisiä on tyypin II denaturalisoimaton kollageeni. Ei tuote ole mitenkään vieras kenellekään, vaan se on löytynyt jokaisen koiranomistajan omasta ruokapöydästä (poislukien vegaanit) ja koirien ruokakiposta siitä asti kun opittiin metsästämään. Kyse on rustoista ja jänteistä. Kapseliin pakattuna käytännössä aina broilerin rustoista. Siitä samasta tavarasta, jota on aina arvosteltu huonolaatuisena lihana. Mu

Koirankoulutus ei ole ominta alaani, mutta en ole aivan täysi ummikkokaan. Varsinkin kun yhdistetään ruoka ja kouluttaminen, niin aletaan lähestymään ominta alaani. Kevät tuo kurjet, hyttysen ja pääskyset - nimenomaan tuossa järjestyksessä. Kevät tuo myös koirakoulujen mainokset facebookin syötteeseen, ainakin jos kontaktipinnoissasi on yhteyksiä koiriin. Kohdentaminen on jännä juttu. Mainokset ovat aina omalla tavallaan kärjistyksiä, myös silloin kun ne piilotetaan bloggauksiin. Ei siinäkään mitään uutta ole, tunnetaan myös sisältömarkkinointina. Mutta kärjistykset ja niiden pyrkimys luoda ongelmia, joihin saa sitten rahalla korjaussarjan, pitäisi tunnistaa. Se on hankalaa sisältöpuolella, koska aina ei ole niin selvää kerrotaanko aidosti asiaa, jota halutaan myydä, vai sellaista asiaa, joka myisi. Nuo eivät ole sama asia. Palkkojen valinta pitää valita koiran mukaan, eikä suinkaan pakottaa koiraa väkisin palkkamuottiin, jonka omistaja on valinnut. Rajulla kärjistyksellä voidaan sanoa, että seurakoirapuolel