Kaffepaussin Aika

Helle ja koira, niin ihmiset murehtivat koirien juomista. Useimmiten juuri siitä ei tarvitse huolehtia, ja paine moiseen syntynee ihmisten omasta janosta. Sen sijaan koiran vapaaehtoinen paasto kuumilla keleillä saattaisikin olla asia, johon olisi puututtava. Varsinkin, jos käsissä on hoikka ja hyväkuntoinen eläin. Kylmällä ruualla saadaan tehokkaasti jäähdytettyä koiraa, mutta oleellisin merkitys on, että ruuan neste eräällä tavalla nesteyttää hitaasti. Juotu vesi tulee taasen nopeasti virtsana ulos hukaten samalla mahdollisesti elektrolyyttejä. Kannettu vesi ei pysy kaivossa, eikä ylijuotettu vesi koirassa. Suurimmassa riskissä ovat hyväkuntoiset ja hoikat urokset, joilla on vähiten varaa hukata nestettä. Kun asiat menevät todella pahasti pieleen, niin riskinä ei olekaan lämpöhalvaus, vaan vatsalaukunkiertymä.

Varsinkin liikkuvien koirien omistajien joukossa nousee usein yksi kysymys yli muiden: miten koiran saa juomaan enemmän. Oikea vastaus ei ole lisätä tonnikalaa tai kissan ruokaa juomaveteen, vaan korjata se asia, joka on rikki. Useimmiten korjattavaa ei edes ole ja halu koiran juottamiseen kumpuaa luulosta sen hyödyllisyydestä. Tavallinen koira tavallisella ruualla ei tarvitse lisäjuottamista. Asia muuttuu virtsatiekivien kohdalla tai pahassa ripulissa, mutta silloin työkalut ovat aivan toiset kuin tonnikalan valutusneste juomakipossa. Vielä vahvemmin sama pätee urheilevissa koirissa, olivat ne sitten agi-koiria tai rataa ympärijuoksevia vinttejä. Niiden kohdalla tulee huolehtia elektrolyyteistä, palautumisesta ja ylirasituksen välttämisestä. Jos koet, että sinulla on ongelma koiran juomisen kanssa, niin älä tuhlaa rahaa rehydratisointijuomiin tai edes tonnikalan kantamiseen hartiat kipeinä kaupasta kotiin. Ota yhteyttä, niin korjataan se mikä on oikeasti syytä korjata.

Koirien hiivaoireilu, haimatulehdukset tai suolistosairaudet ovat lisääntyneet. Tai sitten eivät. Asioista puhutaan enemmän ja ne ovat otsikoissa useammin kuin ennen. Silti mietityttää, että voisiko perussyyt löytyä jalostuksellisista virheistä, varsinkin jos oireetonta pidetään terveenä, vaikka oireettomuus saataisiin aikaiseksi työllä, vaivalla ja tarkalla ruokavaliolla. Toinen ihmettelyn aihe löytyy globaalista ilmastonmuutoksesta. Ovatko nykyiset vuodet liian kosteita turkkikoirille, jolloin aito korjausliike ei olisikaan ruokaremontti tai kortisoni, vaan turkin klippaaminen keväällä.

Kevät tuo mukanaan punkkikeskustelut, jonka jälkeen aletaan keskustelemaan/inttämään ovatko ns. luonnolliset ja myrkyttömät vaihtoehdot parempia koiralle kuin punkeille myrkylliset aineet. Se on selvä, että moiset ovat ainakin punkille turvallisempia. Se onkin sitten epäselvempää, että säännönmukaisesti luonnolliset häädöt ovat hyvinkin epäluonnollisia, jopa yliluonnollisia. Kyse on koko ajan yhdessä ja vain yhdessä asiassa: myyjällä on tarve saada nopea kauppa korkealla katteella. Silloin sellaiset asiat kuin tutkitut vaikutukset, teho ja faktat ovat pelkkä rasite. Iltalehti sortui vastaavaan sontaan pelotellessaan kouluruokailun lisäaineilla ja kirjoittamalla jutun välttämällä aidosti asioista tietäviä. Taas huijausbisnestä vahvistettiin ja journalismista luovuttiin, mutta nykyinen tyyli on tuon toimintavan mukainen toki. Ei tiedolla ja osaamisella ole arvoa. Ainoastaan luulolla ja uskoon perustuvalla raivolla on merkitystä.

Tappavatko vinttikoirat pikkukoiria? Oikea vastaus on, että vähemmän kuin muut koirat ja meillä on russeli laittanut greyhoundin pidemmäksi ajaksi sairaslomalle. Silti on mahdollista, että jos vinttikoira tarkoittaa ajavaa puikkonokkaa, jolla on ylimaallinen ajovietti, vähäinen elämänkokemus ja lyhyt pinna, niin vahingot ovat mahdollisia. Tai jos pieni karvakasa päästetään vinttikoiraradalla irti, kun paikalla on kuumana käyviä rata-greyhoundeja, niin vahinko on hyvinkin mahdollinen - ei vietissä oleva eläin ajattele. Mutta jos kaikki käyttäisivät kuonokoppaa, niin vahinkoja ei tapahtuisi. Oma riskinsä ovat myös muualta tuodut rescuet, koska niiden taustoista ei ole yhtään mitään tietoa. Hyvää politiikkaa on ylipäätään aina olla varovainen vieraiden koirien kanssa.

Podcastissä mennään läpi asennepuolella mitä tehdä, kun koira ei kestä lihaa. Haluttaisiin luonnollista ja terveellistä, mutta koira sairastuu siitä. Ratkaisuhan on periaatteellisella tasolla hyvin helppo: ei anneta lihaa. Jutustelussa muistutetaan, että sairaille koirille, oli niillä kiusana sitten hiiva, allergia, IBD tai sitten nykyisin niin yleinen haimatulehdus, ei voida ruokintaa miettiä yleisellä tasolla terveellisen hyvänä, vaan on mentävä yksilölle sopivalla ruualla. Vaikka se sitten olisi paljon parjattu eläinlääkärien myymä eväs. Podcastissä paljastetaan myös mikä asia (koira)maailmassa on kategorinen paha (spoilerina: kusetushoidot, joita jotkut sievistelevästi huuhaaksi kutsuvat). Mutta koko höpinä alkaa siitä kun kerron miksi hihnaa, ja varsinkaan hevosen riimuköyttä, ei saa kiertää ranteen ympärille. Taustalla häärivät pari hevosta, kurkipariskunta ja perheen russelit. Niitähän et audiolla näe, mutta voit katsoa saman podcastin videona, vlogina, jos haluat.   https://vimeo.com/264777709

Venla kävi toisilla rokotuksillaan ja sai rokotusreaktion:  perhana puri minua. Parempi varmaan hampaat minun ranteessani kuin lääkärin kädessä. No, ei siinä mennyt nahkakaan puhki, ja parempi tuo kuin aito reaktio (joka on muuten koirillakin melkoisen harvinainen ja useimmiten vaaraton). Kelloja on myös siirretty kesäaikaan, eikä kukaan kuollut.

Merilevän pitäisi auttaa koiran hammaskivessä pehmittämällä sitä ja siten vähentämällä hammaskiven kertymistä. Ehkä näin on, ehkä ei. Yhtä yleisiä tapoja taistella valkoisten hampaiden puolesta on harjata, antaa luita tai ostaa koirien hammashuoltosnacksejä. Podcastissä jutellaan puolikkaan kahvikupin ajan omista kokemuksistani ja ajatuksistani mm. merilevän hyödyistä koirien hammashuollossa ja poistaako se ylipäätään hammaskiveä.

Antaako koiralle maksaa joka päivä, vai kerran viikossa - asia, jota kysytään koko ajan useammin ja useammin, ja lähes yhtä usein siihen myös vastataankin: se riippuu. Jos haluat päästä helpolla, niin anna kerran viikossa 15 g per alkava 10 kiloa; jos haluat tehdä paremmin, niin anna joka päivä 0,3 g/kg pyöristettynä johonkin järkevästi helpolla tavalla annettavaan teelusikkamäärään (n. 4 g) tai ruokalusikallisiin (n. 12 g). Ja aina puhutaan tuoreesta naudanmaksasta. Podcastissä ohitetaan nopeasti myös munuaiset ja E-vitamiinin kylmänkestävyys. Kerrataan myös aihe "miten ruoka-aineen ravitsemuksellinen arvo riippuu sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta" - asia, jota käsitellään myös luennolla Lihaa vatsan täydeltä

Koirien syysnärästys, tai ylipäätään syklinen säätilaan tai vuodenaikaan liittyvä närästys tai vatsan löysyys on tunnettu asia.  Se, että mistä moinen johtuisi, onkin sitten aivan arvailujen varassa. Itse veikkaan syyksi vanhaa tuttua kosteassa palelemista, mutta myös mahdollisesti valon puutteesta johtuvaa hormonitoiminnan sekoilua. Se selittäisi myös miksi melatoniini auttaa osalla närästelevistä koirista. Podcastissä mainittu ravintokouluttajien ohjelma löytyy täältä:  

Venla alkaa lähestyä ensimmäisiä rokotuksiaan, joten podcastissä juteltiin aiheesta madotus, ja kuinka älytöntä tarpeen mukaan madottaminen soson. Kerrattiin hieman aihetta miten moinen omituinen tyyli lähti liikkeelle ympäristöongelmien takia. Samalla muistutan, että rokottamattomuus ei ole vaihtoehto, jos rakastat koiraasi. Tässä on hieman samaa kuin lasten rokotuksissa: ei jokaista tarvitse rokottaa; vain ne rokotetaan, jotka halutaan pitää. Venla kasvaa ja teki ensimmäisen karkumatkansa. Tai sitten Vilma yllytti ja sitten hylkäsi. Niin tai näin, niin naapurin norjanharmaa on nyt tuttu.

Venla pääsi elämänsä ensimmäisen kerran isolle kirkolle koiranruokaostoksille. Se oli huomattavan reipas, ja tosiaan tarkoitan sitä enkä kallistu vain kehumaan pentua. Lässytysakseli hoidettiin antamalla Venlan itse valita uusi lelu - tosin siihen hieman puututtiin, koska ensimmäinen valinta oli liian iso (samanlaisia kaikki kakarat, lajista riippumatta). Venlalle tarjottiin myös järkytys. Se ei ilmeisesti tiennyt, että meillä ihmisillä on kovin kehno turkki, eikä siihen auta sinkki eikä omegat. Jonkun verran höpisen siitä, että lihan värillä ei ole väliä, kunhan se on punaista. Muistutan myös, että ruokinta saa olla mahdollisimman helppoa (paitsi jos siitä tekee harrastuksen, joka sekään ei ole väärin). Hieman mökötän myös myynnistä, mutta siihen tarjotaan ratkaisu.

Venla opetteli jäällä kulkemista, omalla pihalla. Siksi keskustellaan hieman aiheesta alusta-arkuus, uuden oppiminen ja ensimmäisten kokemusten merkitys jatkolle. Poikkeuksellisissa tilanteissa, oli se sitten pimeä, pauke tai vieraat koirat, niin omistaja kertoo omalla elekielellään pennulle miten asiaan täytyy suhtautua. Jos itse säikkyy, suuttuu tai on vain huolestunut, niin se on vahva opetus, että tilanteessa on jotain suunnattoman huolestuttavaa ja sen asian pentu oppii heti. Juttelen podcastissä myös ohimennen aiheesta penturokotusten aikataulu ja miten emän vasta-aineet eivät todellakaan suojaa 12 viikkoiseksi asti. Itseasiassa suojaa ei enää ole edes luovutusiässä.

Huuhaa- ja peloittelumaailma syyttää mm. lääketeollisuutta, Big Pharmaa, ahneudesta ja rahan perässä juoksemisesta. Hyvinvointi- ja luontaistuotekauppa tahkoaa miljardeja tutkimattomilla tuotteilla lääkkenomaisilla väitteillä väittäen olevansa vain hyväntekijöitä. Positiivista energiaa ja puhdasta terveyttä purkissa savesta ja rikkaruohoista, kilohintaan usea sata euroa. Miten tavattiinkaan 'kate kohdallaan'? Ei Big Pharma ole ongelma. Big Herb ja sen valehtelu rahan tienaamisessa on ongelma. Kaffepaussin paasaaminen ja tuohtumus oli usean tekijän summa. Ensin aikuinen ihminen kysyy miten lasketaan 3x3 metrin pinta-ala. Sitten kerrotaan vehnässä olevan opiaatteja - mutta vehnänoras on terveellistä. Sitten väitetään meidän, koirien, keholle vieraiden entsyymien olevan ruuassa aivan yhtä tärkeitä kuin vitamiinit. Siinä vaiheessa olikin jo tarve kofeiinin rauhoittavalle vaikutukselle. Mutta tämä: Meidän orgaaninen, biologisesti käytettävissä oleva MSM antaa rakennusaineena proteiinia Väittäjänä ylikallista hu

Mallioppiminen on hieno keksintö. Kun sen tekee tuttu koira, niin oppi pureutuu paljon nopeammin, tehokkaammin ja syvemmällä kuin mitä ihminen koskaan pystyy opettamaan, käytti sitten patukkaa tai naksua. Toki turhan usein kaverilta opitaan ei-niin-haluttuja asioita. kuten vaikka räksyttämisen tai jääkaapin avaamisen, mutta aikoinaan varsinaisten työkoirien - pääosin aina farmikäytössä - oppi tapahtui nimenomaan vanhemmalta koiralta esimerkin myötä. Tänään Venlalle opetettiin leikkitapa, joka pohjaa saaliin karkaamiseen. Mielenkiintoinen aihealue peruskoulutuksessa, koska oppimestari itse on jäänyt luokalle metsästyksen ammattikoulutuksessa.

Venla da russelinpentu jatkaa makumatkojaan uusiin ruokaelämyksiin, muuttuu koko vaativammksi ja on alkanut osoittamaan taipumusta virkamiesuralle, koska on erittäin rutiiniuskollinen. Ensimmäinen askel ikääntymistä kohden otettiin nirsoilemalla yhden ruokakerran kanssa ja meillä se on sarjaa huonot ideat. Huomaa erittäin nopeasti, että kolme ruokintakertaa muuttuukin kahteen ja lopulta kertaan päivässä, Meillä eivät koirat nirsoile, eivät pennut eivätkä aikuiset. Podcastissä pähkäillään hetki myös siitä miksi roskat ovat mukavampia leluja kuin lelut.

Omistajilla on usein yksi salattu pelko. Mitä jos tulee allergiaoireita tai astma, niin mitä tehdä. Kärsiäkö vai luopua koirasta. Jos oireet ovat pahat, niin vaihtoehtoja ei ole ja koirasta luovutaan. Itseään (tai perheenjäseniä) ei tapeta vain siksi, että koira on rakas. Ja jos perheessä on jo valmiiksi allergiaa koirille, niin ei huijata itseään ostamalla allergiavapaan koiran. Ei sellaisia ole. Mutta jos oireilu kehityy hitaasti ja pysyy kurissa, niin hieman apua saattaa saada altistumisajan leikkaamisessa ja tärkein siinä on makuuhuoneen julistaminen koiravapaaksi alueeksi. Jos koirasta on kuitenkin pakko luopua, niin ehkä hieman lohduttaa ajatus, että ei koira aidosti piittaa - sille kelpaa kuka tahansa mukava, joka hoitaa ja antaa ruuan. Tai ehkä tuo ei olekaan lohduttava ajatus, koska se vie illuusion koiran ehdottomasta ja ikuisesta rakkaudesta sekä kiintymyksestä. Kuten teineinä totesimme, rakkaus ja rokkenroll on ikuista, mutta tytöt vaihtuu,

Harrastavan koiran varvasvammat - puhuttiin sitten agilitystä, valjakoista, paimentavista, metsästävistä, vinttikoirista... - ovat aina vakava asia. Tassut ovat koiran työkalu, tärkein sellainen ja jopa tärkeämpi kuin sen korvienväli. Siksi varvasvammat ovat asia, johon täytyy suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. On aivan sama onko kyse venähdyksestä, varpaan sijoiltaanmenosta tai murtumasta, niin koiran hoito on mietittävä niin käytön kuin hoidon ennusteen kautta. Tässä ei ole olemassa mitään yleispätevää sääntöä, jota voitaisiin soveltaa laajasti kaikkiin, vaan asiat on aina mietittävä juuri sen koiran kautta. Sporttirakissa julkaistiin eläinlääkäri Laura Hakalan juttu ligamenttivaurioista. Lue se täältä: https://sporttirakki.fi/2018/01/20/varpaiden-ligamentti-eli-sivusidevauriot/ Pengon aihetta ja vaihtoehtoja omien kokemusteni kautta niin harrastajana kuin liikkuvia koiria työkseen tehneenä. Varvasvammoissa on kaksi painokohtaa, joihin molempiin on kiinnitettävä huomiota samalla vakavuudella ja intohimo

Jos jotain koirassa seurataan ja käytetään mittarina lähes kaikelle, niin koiran turkkia. Siksi karvanlähtökin voi hermostuttaa. Joko näyttelyt menevät pipariksi kaljun koiran kanssa, tai kesähelteillä tehdään kuolemaa, koska talvikarva ei tipu. Kesä- ja talvikarvan vaihtuminen ovat normaaleja reaktioita, jolloin vaikuttaminen ruualla, lisäravinteilla tai millään muullakaan on jotain vaikean ja mahdottoman välillä. Mutta jotain voi yrittää, varsinkin uuden turkin kasvun avittamisessa. On huolehdittava, että ainakin ruuassa on proteiinia ja rasvaa sinkkiä ja D-vitamiinia on tarpeeksi koira saa nestettä tarpeeksi Lisäksi voidaan harkita sisälämpötilan laskua käynnistämään karvanlähtö, ilmankostutinta vähentämään koiran hilseilyä ja metioniinia karvan rakennusaineeksi. Podcastissä sivutaan myös ylijuottamista, itsepetosta huuhaan kanssa sekä naisten kuukautis- ja tammojen kiimakiertoa.

Venla opettelee edelleen elämistä perheen koirana ja kehittää oma luonnettaan, joka on melkoisen vaativa. Pentu on vakaasti sitä mieltä, että tuuli, pakkanen ja vaakatasossa tuleva lumi ei täysin ole sitä, mitä on sovittu ja tilanne lienee lähellä sopimusrikkoa. Ollaan opeteltu kuormalavan alle menoa sekä tutustuttu heinäpaalin salaisuuksiin (ruokana kuulemma aivan turha, tosin hevoset ovat eri mieltä asiasta). Opittiin myös uusi asia: kiroileva ihminen ja rähisevät koirat - oikeammin mitä seuraa, kun nartut julistavat toisilleen sotatilan.