Blomiksen Luonto

Voihan vierivät kivet! Jytäorkesteri Rolling Stonesilta on tullut uusi levyllinen hyvin jytisevää rokänrollia. Mutta miksi Blomis sen nostaa esille tällä kertaa satunnaisessa luontopakinassaan? Haluaisikohan luontomiehemme ryhtyä levyarvostelijaksi, kun muusikoksi(kaan) hänestä ei ollut... "Kuka heittäisi ensimmäisen kiven" ja muita sanontoja. Mitä kiviin tulee. Niitä on pohtinut Mr.Blomis tällä kertaa.

Mitäs jos luontokappaleet ilmestyisivät sosiaalisen median kanaville? Mitä ne postaisivat elämästään? Olisivatko kaikki ulostulot yhtä pinnallisia kuin meillä ihmisillä? Millaisen selfien ottaisi itsestään suomalaisen suon valtias, herra Karhu? Kuka eläimistä avaisi ensimmäisenä OnlyFans -tilin ja miksi? Niin paljon kysymyksiä eikä niihin osaa vastata edes oma satumainen luontohemmomme. Vai osaako?

Satunnainen luontomiehemme on heittäytynyt filosofiseksi ja alkanut pohtia miksi me ihmiset kohtelemme luontoa ja siellä liikkuvia luontokappaleita niin eri tavalla. Miksi itikan saa tappaa mutta perhosta ei? Kumpi on parempi toistaan - rotta vai orava? Niin paljon taas kysymyksiä ja niin vähän aikaa.

Satunnainen luontomiehemme bongasi alkuviikosta kuuden joutsenen perheen kotirannallaan. Siitä ilahtuneena hän kaivoi muistikirjansa esiin, runoili meille pienen joutsenlaulun mittaisen tarinan, unohtamatta ottamiaan joutsenkuvia. Kuvissa uiskentelevat niin laulujoutsenet, pikkujoutsenet, kyhmyjoutsenet kuin mustajoutsenkin. Blomiksen kevät alkaa kotimaahan palaavien joutsenten ensimmäisten trumpetin törähdysten tulviessa korvakäytäviin. Sitä hän odottaa malttamattomana koko pitkän talven ajan.

“Olla kuin peura ajovaloissa”. Pysähtyneenä, lumoutuneena, kauhusta jäykkänä, haltioituneena tai muuten vaan paikoilleen jähmettyneenä ei ole ikioma itseoppinut luontomiehemme, vaan kertoilee tällä kertaa tarinoita metsiemme hellyyttävistä otuksista aina Bambista Blomikseen.

Blomis on taasen mietiskellyt aloittaako vaiko ei? Siis talviruokinta. Vai tyytyäkö muiden laittamien ruokintapaikkojen tarjonnan seurantaan. Satunnainen luontomiehemme tykkää visiteerata ruokinnoilla, ihan vaan seuratakseen lintujen touhuja ja toisinaan tarttuen kameraansa, joka on aina matkassa. Joko järkkäri tai ihan vaan kännykkäsellainen - kas paras kamera on mukana oleva kamera. Mitä ruokinnalla tapahtuu juuri nyt? Kannattaako jo aloittaa, jos ei ole vielä toimeen tarttunut? Kas siinäpä visaisia kysymyksiä, joihin haetaan vastausta tämän viikon jaksossa Blomiksen luontoa.

Blomis näki aikoinaan elokuvan Poika ja ilves. Vaikuttui näkemästään ja on viimeistään siitä lähtien halunnut palavasti nähdä luonnossa vapaana ja villinä elävän Suomen ainoa kissapedon. Haave ilveksen näkemisestä muuallakin kuin Korkeasaaressa (kts. kuva) elää edelleen. Miehemme luonnossa on varsin ihmeissään tuon suunnattoman kauniin ja ihmiselle vaarattoman kissaeläimen kohtalosta tässä erityisen luontosuhteen maassa. Ilvestä metsästetään edelleen, vaikka se on monella tasolla rauhoitettu ja suojeltu. Mutta miksi? Jakso sisältää ei-niin-miellyttäviä mielleyhtymiä ja suoraa puhetta, siitä varoitettakoon!

“Lehmällä on hieno hajuaisti, sen voi haistaa pitkän matkan päästä. Tämä on syynä raikkaaseen ilmaan maaseudulla.” Ei, näin ei ole loihenut lausumaan satunnainen luontomiehemme vaan näin lauloi aikanaan Matti Pellonpää lastenlaulussa nimeltään Pöllö. Mutta miten pöllö ja lehmä liittyvät toisiinsa voisi joku kysyä. Niinpä, sanois Blomis.

Se tulee, oletko valmis? Taitaa tosin olla jo ohi osassa maata. Blomis sitä vielä etsii eteläisestä Suomesta. Soisi löytävän. Joka vuosi se tosiaan tulee ja toisinaan se jopa yllättää. Positiivisesti useimmiten. Satunnainen luontomiehemme on tällä kertaa ruskaisella mielellä luonnossa.

Tuntuuko muuttaminen sinusta ahdistavalta? Onneksi sitä osuu omalle kohdalle varsin harvoin, riippuen toki yksilön elämäntavasta ja tehdyistä valinnoista. Satunnainen luontomiehemme Blomis on elämänsä aikana muuttanut vajaat 20 kertaa, parhaana (tai pahimpana) vuotena peräti kolme kertaa. Mitäs jos muuttaminen olisi tavallaan pakko hoitaa joka kevät ja syksy? Syksyn tultua, sitä inehmon ajatus väkisin harhautuu alkavan pimeän vuodenajan selättämiseen ja sitten aikanaan tulevan kevään odotukseen. Vai miten sinä erityisen luontosuhteen omaava kuuntelijani ajattelet? Kuuntele Blomiksen ajatelmia aiheesta vaikka heti!

Satunnainen luontomies seikkailee taas, tällä kertaa hän on seikkaillessaan eksynyt sienimetsään ja on ihan hitutötterönä. Blomis ei kerää sieniä syötäväksi eikä aio juosta maratonia koskaan. Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa, on universumin kokoinen arvoitus. Kannattaa kuunnella sieniä sivuava viikkotarina ja tarttua erityisen luontosuhteen omaavan radiomiehen heittämään tarjoukseen. Jos siltä tuntuu, nimittäin.

Blomis on “pakotettu” antamaan luontoraportin syyslomaltaan. Ja niinhän hän tottavie on tehnytkin. Ja vaikka hän ei ottanut koko kamera-arsenaalia mukaan, niin kyllähän hän jotain kuvamateriaaliakin tuotti matkaltaan. (kuvassa lomapaikan kissa) Kysymys kuuluu: jäikö luontomiehellemme hyvä mieli kohteen luontotarjonnan suhteen vai tuliko pahakin pettymys?

Satunnainen luontomies on syyslomalla ja valjasti hyvän ystävänsä tuuraamaan viikkotarinan suhteen. Blomis hengailee nykyään paitsi perheensä myös Veijo Tekoälyn kanssa. Lomaviikon tarinasta vastaa siis tekoäly (ChatGPT) ja kuvat on generoitu Photoshop Betalla. Aika kauas on edetty niistä ajoista kun kaikki piti tehdä itse.

Harmaa on hyvä väri, laulaa Ismo Alanko. Blomis ei ole välttämättä ihan samaa mieltä. Ainakin mitä tulee luonnossa viihtymiseen. Silloin kun synkkään harmauteen liittyy vielä sade, ulosmenemisen sietämätön keveys ei nappaa harmaapartaisen satunnaisen luontomiehemme pirtaan. Ei, mutta siihen on olemassa lääke, joka kerrotaan viikkotarinan lopuksi. (harmaja kuva Harmajasta: Juha Blomberg)

Onkiminen on yksi meidän suomalaisten suosituimmista kesäisistä ajanviettomuodoista. Satunnainen luontomiehemme on viettänyt ongella elämänsä aikana varmaan satoja tunteja. Useimmiten onkiminen on ollut silkkaa terapiaa, silloin kun saalista ei ole tullut. Ja sitähän se onkiminen tottavie onkin. Onkiessa voi tyhjentää pään ikävistä ajatuksista ja miettiä kaikenlaisia kivoja juttuja. Blomis on istunut kuvitteellisen laiturin nokkaan ja heittää nyt täkyn meille kaikille erityisen luontosuhteen omaaville oman elämänsä onkijoille.

Mikä ero on itikalla ja sääskellä, entä sääskellä ja lehmällä? Entä ovatko meko, nisse ja panda satuolentoja? Satunnainen luontomiehemme on piipahtanut lintutorniin ja hämmästynyt siellä esiintynyttä kielenkäyttöä.

Eräs mies (nimi muutettu) odotteli luvattua vuosisadan ukkosmyrskyä niin paljon, että antoi Blomiksen luonnon toimituksen myrskyreportterille erikoishaastattelun, josta kuulemme tänään lausunnallisen referaatin satunnaisen luontotoimittajamme äänellä. Eli johan nyt myrskyn lykkäs...

Satunnainen luontomies on palannut lomaltaan. Ja täynnä tarmoa. Mitä Blomiksen lomalla tapahtui, tuliko jotain uutta ja ihanaa havaintovihkoon ylöskirjatuksi vai menikö loma ihan vihkoon? Ja kuka on Kotisen Kyrmy?

Blomis on jo ihan juhannustunnelmissa, itseasiassa luontomiehemme on jo lomalla ja kesälaitumella. Tällä kertaa pohditaan mm. millainen on pörrökääpä ja isojalka. Tämä on siis viiteen viikkoon viimeinen jaksoa lajiaan, mutta ollos huoleton, Blomis valveil' on taas elokuun alussa.

Kolmiosainen vesistötrilogia Blomiksen luonnossa on viimeistä tarinaa vaille valmis.... Tarina vie meidät jokien alkulähteille monellakin tasolla ja kertomus paljastaa satunnaisen luontomiehemme mielijoet ja myös minne pitäisi vielä päästä jokeilemaan eli jokea kokeilemaan.