Blomiksen Luonto

Niitä on maailmalla nelisen sataa lajia, Suomessa vain tai jopa 13. Niitä on mesikkoja, räikkiä, luuria, muuria, pipiloja, risuttajia, kukastajia, piispoja, kaivajia, seppiä ja kalastajia. Ja ne kaikki ovat lintuja, joita yhdistää väri. Ja se väri on punainen. Ainakin lajinimissä. Satunnainen luontovesselimme on ihmetellyt jälleen kerran maailman lintujen suomenkielisiä nimiä ja hihitellyt issekseen. Koska semmonen se on.

Satunnainen luontomies on vajonnut uneen. Vaikka onkin hereillä. Hän siis päiväuneksii. Unelmoinnin kohteena on luonnollisesti jokin vielä näkemätön luontokappale, jonka Blomis vimmatusti haluaisi nähdä. Unissaan voi nähdä melkein mitä vain, mutta voiko niistä kertoa muille, saati alkaa kerätä unissaan nähdyistä havainnoista pisteitä? Ja miten voisi todistaa bonganneensa unissaan jonkin erittäin harvinaisen linnun? Kuka uskoisi? Ja olisiko se BONGAUS? Oletko muuten sinä tehnyt luontohavaintoja unissasi?

Niitä on paljon. Ne tulevat aina keväällä ja kiljuvat oman aikansa. Toiset rakastavat niitä, toiset taas inhoavat sydämensä kyllyydestä. Mutta mitäs jos niitä ei olisi. Huomaisimmeko niiden puutteen? Näkyisikö se jollain tapaa luonnossa tai kaupunkiolosuhteissa? Olisiko elämämme erilaista niiden puuttuessa? Tyhmiä kysymyksiä, joihin ei ole kuin yksi oikea vastaus. Emme me halua niiden puuttuvan vaan iloitsemme niiden olemassaolosta. Tänään satunnainen luontomiehemme pakisee lokeista ja tiiroista. Ilmatilamme kesäisistä ilonlähteistä. Onko sinulla jokin suosikki lokkien ja tiirojen joukoissa?

Moni tuntee sokeritoukan ja banaanikärpäsen, mutta kuinka moni on niistä ottanut hyvän luontokuvan. Vai voisiko sitä edes pitää luontokuvana? Oma satunnainen luontomiehemme Blomis ei ole vastoin kaikki oletuksia ottanut yhtään kuvaa kummastakaan lajista. Tosi häröä. Entä millaista häröilyä voi aiheuttaa kotitaloudessa keittiökoisa tai paperitoukka? Kumpi on pahempi toistaan lukutoukka vai baarikärpänen ja miten ne muka liittyvät kodin pieniin - ei niin toivottuihin luontokappaleisiin. Kas siinäpä melkoinen kattaus kysymyksiä, joihin yritetään kaivaa vastinetta Blomiksen luonnon tämän viikon tarinassa.

Satunnainen luontomiehemme on ihan pääsiäistunnelmissa ja tarinat sen mukaisia. Mämmin voimalla hän runoilee eteemme mielikuvia ja tunnelmia pääsiäisestä eikä jätä muistelematta menneitä. Mikä on sinun pääsiäisen The Ykkösjuttu? Ruoka? Ulkoilu? Sukulaisten seurassa hengailu? Blomis tykkää noista kaikista, ehkä kuitenkin ruoka nousee ylitse muiden.

Blomis on heittäytynyt nostalgiseksi muistelemaan menneiden aikojen tv-sarjoja, joissa päätähtenä ei ollut ihminen vaan eläin. Oli hevosia, koiria, kenguruita ja delfiinejä. Niitä nyt ainakin ensimmäisenä tulee mieleen. Tänä päivänä netti on täynnä erilaisia eläinaiheisia videoita, kissavideot varmaan ihan ykkösenä - mutta menisikö tänään läpi joku tv-sarja, joka perustuisi vain ja ainoastaan jonkun eläimen seikkailuihin? Ja mikä olikaan sinun suosikkisi satunnaisen luontomiehemme tarinassa esiintyvistä eläinsankareista?

Blomiksella on mielessä kaikenmaailman räpättimet. Ei, ei siis ne pahvinpalaset joita hän ja kaltaisensa laittoivat pikkujussina fillariin tuottamaan melua. Luontoharrastuksen apuvälineistä on tällä kertaa puhe ja siitä tarvitseeko satunnainen luonnossa liikkuja muuta kuin innostuksen aiheeseen. Millaisen etulyöntiaseman lisävarustelusta saa suhteessa entiseen aikaan, jolloin luontoon mentiin vain avoimin mielin. Nyt mennään ulos luontoon apuvälineiden mahdollistamalla voimalla ja nähdään asioita aina vaan helpommin ja kalliimmalla. Halutessaan.

Satunnainen luontomiehemme on ihan kevättäpinöissään. Höpisee leivoksista ja hyypiöiden töyhtöistä. Ettei olisi vaan mennyt senat sakaisin kesän odotuksen kiihkossaan. Toivottavasti Blomiksen luonnon tämän viikon jaksossa tarjolla oleva verbaalinen tajunnanvirta ei hyydy jääpatoihin saati karahda kiville.

Lumihangella on erikoiset jäljet. Ihan kuin joku olisi laskenut mäkeä. Mutta eihän tuossa koskenrannalla nyt kukaan mäkeä voi laskea. Kyllä voi, jos olet saukkojen sukua. Aikamonelle luonnossa viihtyvälle saukon jäljet ovat ainoa merkki vesistöjen sukkelan lutraajan visiitistä paikalla. Itse vesinisäkkään näkeminen, saati kuvaaminen on varsinainen onnenpotku. Satunnainen luontomiehemme on kyllä saukon nähnyt, mutta vain vilahdukselta. Blomiksen suuri haave olisi päästä kuvaamaan saukko ihan kunnolla. Pitäähän sitä haaveita olla luontomiehellä. Ja vaikkei hän ole saukkoa koskaan villinä ja vapaana kunnolla kuvannutkaan, tarinaa tulee taas kerran ihan riittämiin.

Blomis on kuvannut kuuta, aurinkoa ja muita taivaankappaleita useaan otteeseen. Mutta yksi hänen astrokuvausuransa kannalta tärkeä ja varsin läheinen kohde on kuvaamatta. Ja taitaa jäädäkin kuvaamatta, koska avaruuteen pitäisi päästä mutta kun avaruuspäiväraha on niin korkea, ettei se ole mahdollista nykytaloudella. Satunnainen luontomiehemme, tuo kameran kanssa usein ulkoileva erityisen luontosuhteen omaava sanaseppomme pystyy kuitenkin tarinoimaan sujuvasti kohteesta, jota ei ole koskaan nähnyt kokonaisena sinisenä pallona.

"Aurinko lemmi häntä puolestani" laulaa J.Karjalainen samannimisessä kappaleessaan. Auringon säteet hyväilevät meitä maapallolla eläviä silloin kun pääsevät kunnolla laskeutumaan toisinaan asuinympäristöämme verhoavan pilviverhon läpi. Aurinko pitää yllä kaikkea elävää ja siksi aurinkoa täytyisi kunnioittaa kaikin mahdollisin keinoin. Ihmiskunta ei onneksi pysty tekemään auringolle minkäänlaista harmia omilla toimillaan. Ei vaikka tahtoisi. Aurinko on ja pysyy. Ainakin vielä 5 miljardia vuotta. Blomis on tervehtinyt aurinkoa ja ottanut lähitähdestämme muutaman kuvankin elämänsä aikana. Ja tarinoi tänään kolmiosaisen trilogiansa keskimäisessä jaksossa auringosta. Koska hän voi.

Blomis on täysin hurahtanut kuuhun. Tuohon juustokiekolta näyttävään taivaalliseen ilmestykseen, jonka nähdessään satunnainen luontomiehemme alkaa välittömästi hamuilla lähintä kameraa ottaakseen taas yhden tallenteen uskollisesta kiertolaisestamme. Mistä ja miten kuu on valmistettu, minkä värinen se on ja tehdäänkö niitä vielä, kuuluu kysymyssarja joihin ehkä saadaan vastaus tämän viikon jaksossa Blomiksen luontoa. Millainen on sinun kuusuhteesi ja oletko sinäkin kuuhullu?

Blomis on kehittänyt uuden ohjelmaformaatin, jossa luonnon laulutaiturit ottavat mittaa toisistaan ULLK:si nimetyssä kilpailussa. Uuden linnunlaulun kilpailussa voi menestyä taidolla, tuurilla, volyymilla tai toistolla. Näin ainakin satunnainen laulukilpailuissa käyvä luontomiehemme uskoo. Kuka tai mikä nousee podiumin korkeimmalle korokkeelle ylennysmerkin kera, selviää tai voipi olla selviämättäkin tämänkertaisessa Blomiksen luonnon jaksossa. Mille linnulle sinä antaisit ykköslaulajan tittelin?

Blomis on tällä kertaa palannut vuoteen 2015, jolloin hän ensimmäisen kerran esitteli lempparilintunsa töpökääpiötypäkön Radio Suomen kuuntelijoille. Tuon kerran jälkeen kyseinen lintu on esiintynyt toistamiseen v.2022. Ja nyt on taas töpiksen vuoro seikkailla satunnaisen luontomiehemme tarinassa. Onko jatko-osa alkuperäistä parempi tai ainakin kuunneltavampi, onkin vastaanottajan oman tulkinnan varassa? Tarinassa seikkailee myös joukko viheltäjiä, laiskureita, tyranneja ja herttuja. Tsekkaa, jos et usko!

Satunnainen luontomiehemme ei ole koskaan ollut Karhunkierroksella eikä ole saanut karhunhalia. Silti hän on pohtinut sisäisen nalleutensa syvintä olemusta ja kertoo siitä mielellään myös kaikille erityisen luontosuhteen omaaville Radio Suomen kuuntelijoille. Blomis peräänkuuluttaa myös joukkoistamisen voimaa ja karhuaa aiheita somekommenttien kautta. Joten laitahan miehelle vinkkiä...

Mitä yhteistä on seuraavilla: ahven, harmaahaikara, ilves, merikotka, metsäkauris, mäyrä, pieni eläin, saimaannorppa ja sammakko. Nämä kaikki esiintyvät Blomiksen luonnon suuressa vaaliehdokkaiden esittelyssä, sepitteellisessä tarinassa, jossa luonto järjestäisi vaalit. Siis ne, jotka meillä ihmisnisäkkäillä on edessä parin viikon kuluttua. Ainakin ensimmäinen kierros on. Yhdeksän ehdokasta ja kaikilla sama päämäärä, suomalaisen erityisen luontosuhteen elossapito ja säilyttäminen. Kymmeneskin - ehdokas kiiski - melkein pääsi mukaan, mutta jäi vastarannalle sattuneesta syystä.

Laittoiko pikkujussi kielen mattotelineen metalliputkeen pakkasella, vaikka äiti oli siitä varoittanut? Oliko se menneiden aikojen pakkasvaroitus? Ja miksi polaaripyörre pyörii välillä niin vinhasti, että Suomeen pääsee virtaamaan arktisen kylmää ilmaa? Tykkääkö suomalaiset oikeasti pakkasesta, niinkuin laulussa lauletaan? Ja kuka teki jäätähden rantaruovikkoon? Kysymyksiä, joihin satunnainen luontomiehemme Blomis, yrittää etsiä vastauksia vuoden 2024 ensimmäisessä pakinassaan.

Vuoden lopussa ruoditaan päättyvän vuoden saldoa, mietitään missä tuli onnistuttua ja missä sitten taas ei. Luontohommissakin voi listata kaikkien neljän kvartaalin tulosta, jos kohta viivan alle ei kauden päättyessä jää tulosta eikä tappiota. Ehkä pientä henkistä tappiota on havaittavissa satunnaisen luontomiehemme tilinpäätöksessä. Mutta tulevaa aikaa ja seuraavaa vuotta Blomiskin odottaa, luvaten joitakin asioita tehdä ensi vuonna paremmin tai ainakin toisin.

Joulun odotusta on myös luonnossa ja myös luontotoimittelijoilla. Oma sellaisemme, Blomis on ihan täpinöissään ja odottaa malttamattomana aattoiltaa. Toisinaan satunnainen luontomiehemme on saanut itse toimia joulupukin apulaisena, vt. pukkina ja ne hommat on jääneet lähtemättömästä mieleen. Lasten riemu lahjojen avaamisen äärellä on ehdottomasti joulun kohokohtia. Mutta mitä mahtaisivatkaan toivoa joululahjaksi luontokappaleet? Sitä on pohtinut jouluaaton tarinassaan Blomis.

Pikku-Jussina ollessaan Blomis pelkäsi pimeää. Jaa että miksikö? Koska hänellä oli tavattoman vilkas mielikuvitus. Blomiksen mielikuvitus on edelleen varsin vilkasta sorttia, mutta tieto on helpottanut sietämään pimeää ja itseasiassa täysin pelotonna nykyisin satunnainen luontojantterimme kirmaa niin aurinkoisilla hangilla kuin pimeässäkin. Pimeässä voi saada aika kivoja luontokuviakin, jos vaan malttaa valottaa.