Metsäradio.

Suomen maaseutukesään kuuluvat tietysti lampaat. Janakkalan Kirissä laiduntaa kahdeksan lammasta, jotka ovat vuokralla maisemanhoitajina eli niittyä ja pusikoita harventamassa, mutta samalla koko naapuristoa ilahduttamassa. Toimittajamme kävi katsomassa kesälampureiden Milla ja Sami Ylitalon lammaslaumaa. Kolmenkympin helteessä siestaa viettäneet eläimet eivät juuri visiitistä hätkähtäneet, vaikka radioon pääsivät ja leivilläkin houkuteltiin. Ylitalojen Martta-koiralla sen sijaan riitti energiaa helteestä huolimatta. Se on lampaista alati innoissaan. Toimittajana Janakkalassa oli Anna-Kaisa Brenner.

Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila on kuuluisa valtavista douglaskuusistaan. Puun kotiseudulla Pohjois-Amerikassa kerrotaan usein tarinaa suuresta intiaanipäälliköstä, joka mietiskeli puun juurella ja jota hiiret siellä häiritsivät. Päällikkö ärähti niille kerran ja sitten vielä voimallisemmin. Hiiret pelästyivät ja piiloutuivat douglaskuusen käpyihin. Siellä ne ovat vieläkin piilossa. Vain hännät ja takajalat näkyvät kävyn muodoissa. Douglaskuusi on sekä kauniin, arvokkaan puutavaransa johdosta että jättimäisenä koristepuuna Mustilan tärkeimpiä havupuita. Parhaimmat puut ovat yli 40 metrin mittaisia eivätkä suinkaan ole vielä lopettaneet kasvuaan. Toiminnanjohtaja Jukka Reinikaisen tapasi toimittaja Asko Hauta-aho.

Jussi Ristonmaa on viettänyt aikaa ilvesasioiden kanssa jo vuosikymmenien ajan. Ristonmaa järjestää Jyväskylässä ilvesretkiä Koskenvuoren maastossa, mutta hän ei takaa varmuudella havaintoja tuosta harvinaisesta eläimestä vaan kaikki tapahtuu aina tarinoiden avulla. Tietysti liikkuminen ilveksen esiintymisalueella jylhässä maisemassa on aina jännittävää. Kesäiselle retkelle lähti Metsäradion toimittaja Asko Hauta-aho.

Metsäradiossa kuultiin Riku Lumiaron kesäinen ilvestarina. Tämä tapahtui kesäisenä yönä Saimaan Kolovedellä. Mielenkiintoisen ilvestarinan kuunteli Juha Laaksonen ja kyseli vielä tarkemmin yön tapahtumista.

Kaisa Aikio on tuttu TV:stä ja Yle Luonnon Jäälivestä. Hän on luultavasti Ylen saamenkielisten uutisten tunnetuin toimittaja, Rouva Oddasat. Kaisa asuu ja elää Utsjoella hienoissa, jopa eksoottisissa maisemissa. Metsäradion Anna-Kaisa Brenner kävi pohjoisessa tapaamassa toimittajakaimaansa. Henkilökuvaa oltiin tekemässä, mutta kaksiääniseksi luonnon ihasteluksihan se meni.

Luontoon lojumaan jätetyt siimat ovat iso riesa eläimille. Erityisesti linnut voivat sotkea itsensä pahasti siimoihin. Lahdessa vapaaehtoiset joutuvat auttamaan yhä useammin siimoihin ja koukkuihin tarttuneita lintuja. Nyt tilannetta vaikeuttaa se, ettei vesilintija voida viedä esimerkiksi Heinolan lintuhoitolaan kuntoutettaviksi lintuinfluensssariskin vuoksi. Yksi lintuja auttavista vapaaehtoisista on Jenni Räisänen. Hän joutuu keräämään hylättyjä siimoja päivittäin, ja lintujen vakavatkin vammat ovat tulleet hänelle tutuksi. Toimittajana Lahdessa on Mika Moksu.

Metsäradiossa Juha Laaksonen vieraili Mäntyharjulla Römmilän maalaismaisemissa. Nuori isäntä Karri Eerikäinen on ottanut siellä hoitaakseen suvun vanhan tilan. Aiheena olivat metsät.

Kesä on ihmisen parasta aikaa. Tai sitten ei, jos hyttysiä on niin paljon ettei sekaan meinaa mahtua. Pohjoisessa kesä merkitsee valoisaa ja energisoivaa yötöntä yötä, mutta Lapin kesä voi olla myös yhtä tuskaa, jos sattuu olemaan itikanpuremille herkkä. Kesä ei ole muoniolaisen Tapio Pieskän lempivuodenaika, mutta taiteilijoiden ja kulttuuriväen taustavaikuttajana hän on saanut vuosien varrella saanut todistaa montaa yöttömään yöhön hullaantumista. Ja olihan tässä muutama vuosi sitten jopa kesä, jolloin hyttyset häipyivät joksikin aikaa kuin taikaiskusta. Tapio Pieskä ja toimittaja Anna-Kaisa Brenner kävivät kahvittelemassa Vuontisrovan laavulla keskellä valoisaa kesäyötä.

Seuraavaksi Metsäradiossa etsitään kesän viimeisiä ääniä. Heinäkuussa luonnon äänimaailma metsissä hiipuu vähitellen ja sitä perinteistä lintujen laulua kuulee yhä vähemmän. Parhaat mahdollisuudet konsertille on heti auringonnousun jälkeen. Kesän lurittajia lähti Kukkasjoelle äänittämään Asko Hauta-aho.

On havaittu, että nykylasten satukirjoissa esiintyy yhä harvempia eläin- ja kasvilajeja, kertoo oululainen satukirjailija Päivi Tuulikki Koskela. Hän halusi saada Itämerellä tapahtuvaan lastensatukirjaansa mukaan oikeita Itämeren lajeja: härkäsimppuja, liejutaskurapuja, harmaahylkeitä, rasvakaloja. Hanke laajeni myös suureksi lasten piirustuskilpailuksi- ja baletiksi, joka nähdään Itämeripäivänä elokuussa. Minna Pyykkö tapasi oululaiset Päivi Tuulikki Koskelan ja muusikko Mikko Koskelan, joka on säveltänyt kirjaan kappaleen. He juttelivat Seikkailu Itämeressä- kirjasta, lasten meripiirustuksista ja siitä, miten paljon lapset nykyään seikkailevat luonnossa.

Ikimetsä laulaa sellaisin sävelin, joita ei ihmisen runtelemista raiskioista ja vain teini-ikäisiksi kasvavista metsänkuvatuksista kuule. Vanhoja omien lakiensa mukaisesti eläviä metsiä ei koko puska-Suomessa ole kuin muutamia prosentteja, eikä valtaosa suomalaisista ole oikeaa metsää koskaan nähnytkään. Hämyisten aarnikuusikoiden ja jylhien honkatemppeleiden salaisissa komeroissa kaikuvat myyttisen sinipyrstön, salaperäisen pikkusiepon ja terhakan idänuunilinnun sävelet. Näiden solistien taustakuorona visertää leppälintu ja vaikertaa kulorastas. Pertti Koskimies äänitti hyttyspilven ympäröimänä ikimetsän ainutkertaista laulua Lieksassa Patvinsuon jylhillä vaaranrinteillä.

Kestävyyurheilufanaatikko, TV- juontaja, toimittaja, Teemu Virtanen hiihti rullasuksilla Hangosta Nuorgamiin reilussa viikossa. Hallitseva 24 tunnin hiihdon maailmanmestari halusi tehdä matkan hyvässä tarkoituksessa. Nyt ei kerätty rahaa mihinkään, vaan haluttiin näkyvyyttä kestävyysurheilulle ja erityisesti hiidolle. Vanha konkari Juha Mieto lämpenee myös aina hiihdolle ja sen tukemiselle. Niinpä Kurikan jätti on Teemu Virtasenkin mukana avustamassa, kannustamassa ja vähän neuvomassakin huikeaa ultraurheilijaa. Juha Mieto tulee Lappiin aina mielellään ja mieluusti kertookin kuuluvansa pohjoisessa kalustoon, vaikka onkin lantalainen. Viime lauantaina Teemu Virtanen viimein pääsi maaliin Nuorgamiin, hieman sitä ennen Utsjoella Virtasen ja Miedon tapasi Jarmo Siivikko.

Täktominlahti on ainutlaatuinen merenlahti Hankoniemellä. Se on nykyään luonnonsuojelualue, ja eteläisen Suomen merkittävimpiä lintualueita. Lahti on matala ja vesi vaihtuu hitaasti. Se on kuin Itämeri pienoiskoossa: noin neliökilometrin laajuista merenlahtea uhkaa rehevöityminen ja umpeenkasvu. Hankolaiselle Ari Heinilälle alue on tuttu. Hän on viettänyt siellä vuosikymmeniä ja päätti ryhtyä toimimaan alueen hyväksi kymmenisen vuotta sitten. Hän sai mukaansa paljon eri tahoja yhteiseen suojeluhankkeeseen: Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoita, Hangon kaupungin, paikallisia asukkaita, maanomistajia ja yrityksiä, Metsähallituksen, luonnonsuojelujärjestö WWF:n. Tärkeänä osana alueen suojelua perustettiin kosteikko keräämään mereen kulkeutuvaa maa-ainesta ja ravinteita. Hankolaiset koululaiset ovat olleet mukana mm. istuttamassa kosteikon reunoille kasveja. Ari Heinilä ja suojeluhanke ovat saaneet hankkeesta mm. Läntisen Uudenmaan ympäristöpalkinnon ja Hangon kaupungin ympäristöpalkinnon. Minna Pyykk

Puolisentoista vuotta sitten porot popsivat suihinsa Suomen ehkä kauneimman hautausmaan. Sevettijärven hautakummut oli peitetty poronjäkälällä, joka on myös porojen suurta herkkua. Eläimet pääsivät paksujen kinosten ansiosta aidan yli hautausmaalle ja söivät nälkäänsä kaikki jäkälät. Vahingosta viisastuneina hautausmaan aitaa korotettiin viime kesänä, ja nyt viimeisten parin viikon ajan talkoolaiset ovat maalanneet aitaa ja peittäneet hautoja tuoreella poronjäkälällä, kertoi sevettijärveläinen Kauko Ljetoff. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Millainen suhde diakoni Risto Ikäheimolla on luontoon? Pitääkö metsä tai pihapiiri olla hoidettu? Mikä luonnossa ihastuttaa? Heinävedellä Valamossa Ikäheimon tapasi Juha Laaksonen.

Alkukesä on lintujen parasta pesimäaikaa. Näihin aikoihin kesäkuusta pohjoisen Suomen erämaalinnulla uivelolla alkaa olla hautomishommat jo käynnissä. Toimittajamme Anna-Kaisa Brenner lähti hauholaisen rengastajan ja lintuharrastajan Pekka Poutun mukaan tarkistamaan, joko uivelon pöntöissä näkyy elämää. Pouttu on sijoittanut pönttöjä muun muassa Inarin Kaamaseen pienen kirkasvetisen erämaalammen tuntumaan.

Alppiruusulaakso on kuuluisin Mustilan arboretumin alueista Elimäellä. Sen rakentaminen aloitettiin jo 1920-luvun lopulla. Laaksoon haluttiin luoda metsäpuisto, jossa kotimaisen metsän sekaan istutettaisiin ulkomaisia puita ja pensaita jäljitellen metsän luonnollista rakennetta. Kasvupaikkana Alppiruusulaakso on koko Arboretumin parhaita. Maaperä on multava, kostea ja ravinteikas, ja laakson pohjalla kulkee pieni puro, joka kerää liiallisen kosteuden sekä tasoittaa lämpötilaoloja. Suurilatvuksiset männyt pidättävät osan auringonsäteilystä ja suojaavat siten puolivarjossa viihtyviä alppiruusuja ja perennoja. Männyt myös tasoittavat tuulioloja, jotka eivät Alppiruusulaaksossa muutenkaan ole epäsuotuisat, sillä laakso sijaitsee Arboretumin keskellä suojaisessa painanteessa. Yhdessä nämä tekijät luovat erinomaiset edellytykset niin alppiruusujen kuin muidenkin kasvien kasvulle. Toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen on työskennellyt Mustilassa vuosikymmien ajan.

Jos vähänkään liikkuu rannoilla näinä alkukesän viikkoina, ei oikeastaan voi välttyä näkemästä - ja kuulemasta - vesilintuja. Niin kuikka, härkälintu, kuin kaulushaikarakin pitävät reviirimekkalaansa, ja hyvällä tuurilla voi kohdalle osua harvinaisempiakin rantojen siivekkäitä. Siru Päivinen ajeli Pohjoisen Saimaan saaristossa Rääkkylän Varpasalossa, jonne on ansiokkaasti perustettu uusi kosteikko osaksi valtakunnallista vesilintujen levähdysalueverkostoa. Puhetta pidettiin mm. vesilintulaskennoista, joihin kaivataan lisää talkooväkeä kautta maan. Suomen Riistakeskuksen riistasuunnittelija Kai-Erik Nyholm tiivistää, miltä upouusi kosteikko rantapeltojen ja -metsien laidalla vaikuttaa.

Kesän kynnyksellä lehdossa soi ainutlaatuinen konsertti. Vasta silloin Suomeen ehtivät kaukomailta lehdon omimmat linnut: kertut, sirittäjät, kultarinnat, kuhankeittäjät, satakielet ja monet muut laulumestarit. Lehdossa voi asustaa yli kymmenen lintupariskuntaa joka hehtaarilla, moninkertainen joukko havumetsiin verrattuna. Lehtojen vaateliaista linnuista yksi uhatuimpia on valkoselkätikka, jonka pärjääminen todistaa metsän arvokkaaksi muillekin lajeille. Missä tikka, siellä elämä. Pertti Koskimies ihasteli ja äänitti lehdon lintukuoroa Parikkalan Siikalahden rannalla.

Metsäradiossa vierailtiin Keski-Suomessa. Jyväskylässä asuu innokas ilvesharrastaja Jussi Ristonmaa, joka on jo vuosikymmenien ajan ajanut ilveksien asiaa. Ilveskeskuksen nettisivuilla todetaan, että Euraasian ilveksellä on melko laaja esiintymisalue ja levinneisyys. Elinalue kattaa suuren osan pohjoisesta pallonpuoliskosta ja pohjoinen havumetsä on tyypillistä ilveksen elinaluetta. Ilveksiä esiintyi aikoinaan hyvinkin runsaana koko Manner-Euroopassa, mutta 1800-luvulla alkanut lajiin kohdistunut viha hävitti suuria ilvesesiintymiä ja keskitti esiintymät Euroopan pohjois- ja itäosiin. Viime vuosina ilvestä on palautettu takaisin luontoon mm. Juran vuoristoon, Sveitsin ja Ranskan alueelle, Puolaan sekä Saksaan. Osa näistä uudelleen palauttamisista on onnistunut kehnosti, sillä lisääntyvä ilveskanta aktivoi myös niitä ihmisiä tarttumaan aseisiin, jotka jostain syystä eivät suvaitse ilvestä. Syrjäiset metsäalueet ovat ilvekselle mieluisinta asuinaluetta myös täällä kotimaassa. Vaihteleva maasto jossa korkealla