Parempi maanantai – podcast työhyvinvoinnista

Vuoden viimeisessä Parempi maanantai -jaksossa puhutaan siitä, miten introvertit pärjäävät työelämässä, joka toimii monilta osin ekstroverttien ehdoilla. Nykyinen työelämä suosii ulospäin suuntautuneita ihmisiä, joille sosiaalinen kanssakäyminen antaa energiaa. Introverttien pohdiskeleva ja itsenäinen työskentelytapa taas ei usein ole yhtä suuressa suosiossa. Harvempi meistä on täysin ekstrovertti tai introvertti, mutta yleensä jommatkummat ominaisuudet ovat ihmisellä hallitsevampia. Ville-Juhani Ilmarisen väitöskirjassa When and why is “extraversion” associated with social popularity? (2018) todetaan, että myös suomalaisessa stereotyyppisesti sisäänpäin suuntautuneemmassa kulttuurissa arvostetaan enemmän ekstrovertteihin liitettyjä piirteitä, kun taas introvertteihin liitetyt piirteet ovat vähemmän suosittuja. Sosiaalisuus ja puheliaisuus vaikuttavat henkilön sosiaaliseen asemaan kohottavasti. Introverttien sosiaalinen tarve ei yleensä ole suuri, vaan he tarvitsevat työskentelyyn mahdollisuuden keskittyä

Työelämän tempo on nykyisin paljon vauhdikkaampi, kuin mitä se oli vaikkapa vielä pari vuosikymmentä sitten. Työelämä kuormittaa uudella tavalla ja vaatii yksilöiltä itsensä johtamisen taitoja ja jopa kokonaisvaltaisten elämänhallintastrategioiden miettimistä. Tässä jaksossa perehdytään siihen, miten työelämän intensiivisyys vaikuttaa ihmisten työhyvinvointiin ja mitä työnantajat voivat tehdä, jotta työntekijät voisivat paremmin intensiivisessä työelämässä. Tutkimusaiheena teema on melko uusi. Parhaillaan meneillään olevassa Suomen Akatemian rahoittamassa Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen tutkimushankkeessa perehdytään työelämän intensifikaatioon ja sen vaikutuksiin työntekijöiden hyvinvointiin. Tähänastisten tutkimustulosten mukaan muun muassa työelämän teknologisoituminen nostaa työn intensiteettiä. Intensiivisyyden kokemukseen ja sen aiheuttamaan stressiin tuo helpostusta esimerkiksi johdon tuki. Millaisia asioita käytännössä työnantajat voivat tarjota työntekijöille, kun vaatimukset työntekijöitä ko

Tässä jaksossa tehdään katsaus siihen, miten organisaatio voi olla työntekijöitä ajatellen kestävällä tavalla tuottava, ja miten työyhteisön uudistumiskyky vaikuttaa organisaation tuottavuuteen.  Jos organisaatio haluaa olla kestävällä tavalla tuottava, tulee sen sisäistää, ettei se pelkästään kuluta resursseja, vaan rakentuu ja muodostuu niiden kautta. Organisaation tuottavuus ja uudistumiskyky määräytyy henkilöstön kautta, eli sen kautta, millaisia ihmisiä työyhteisöön kuuluu, ja miten heidän tarpeitaan ja ajatuksiaan huomioidaan. Tätä aihepiiriä käsiteltiin viime vuonna Työelämän tutkimuspäivillä. Tilaisuudessa puhunut organisaatioiden resilienssin asiantuntija Minna Janhonen kirjoitti myös artikkelin* Tutkimuspäivien konferenssijulkaisuun, jossa keskittyi erityisesti juuri organisaation uudistumiskykyyn. Kuten Janhonen artikkelissaan tuo esiin, jokaisen työntekijän on mahdollista havaita tulevaisuuden kehityssuuntia. Kukin organisaation jäsen voi tuoda esiin oman näkökulmansa ja havaintonsa siitä, mihi

Tutkimusten mukaan pelkästään jo se, että kokee aikapulaa, voi aiheuttaa stressiä ja vaikuttaa hyvinvointiin. Ainoa tapa ratkaista asia, on keskittyä parantamaan ajanhallintaa ja organisoida työtä ja muuta tekemistä toisin.  Tässä jaksossa puhutaan ajanhallinnasta työpaikalla. Toisinaan aika valuu kuin hiekka sormien välistä. Työpäivän aikana tuli tehtyä paljon kaikkea, mutta mitään ei oikein saanut aikaiseksi. Kiire on työpäivässä jatkuvasti läsnä. Kuulostaako tutulta? Työasiaan keskittyminen katkeaa jatkuvasti eri viestintävälineiden vilkkuessa ilmoitusta uudesta viestistä, puhelimen soidessa ja työpöydän kulmalle milloin kenenkin pysähtyessä vaihtamaan pari sanaa. Jatkuva keskeytys ja työn pirstaloituminen useisiin pieniin tehtäviin saattaa aiheuttaa tunteen työn hallitsemattomuudesta. Toisinaan voi tuntua, etteivät asiat etene, ja aika valuu merkityksettömiltä tuntuviin tehtäviin ja toistuvaan reagointiin.  Jatkuva kiire lisää virheiden määrää. Jos työntekijöillä on tunne, etteivät he varsinaisessa työ

Työpaikoilla masennukseen suhtaudutaan pelokkaasti. Masennus on tabu, josta ei keskustella samalla tavalla kuin muista sairauksista. Selkävaivoista ja olkapääleikkauksesta voidaan jutella töissä vapautuneestikin, mutta mielen sairaus jättää ihmiseen ikävän leiman.  Koska masennus on vaiettu aihe, aiheuttaa masentuminen hämmennystä ja pelkoa sekä sairastuneessa itsessään että työkavereissa. Jos masennuksesta ja mielen hyvinvoinnista puhuttaisiin työpaikoilla enemmän, siihen voitaisiin myös puuttua ennen kuin tilanne on edennyt liian pahaksi, ja asian voisi ottaa työpaikalla puheeksi matalammalla kynnyksellä. Työterveyslaitoksen mukaan juuri työpaikan tuki on keskeisessä osassa sairastuneen työkyvyn säilymisen kannalta.  Toisinaan työelämän suorituspaineet ja kokemus työn kuormittavuudesta voivat johtaa uupumukseen ja masennukseen. Tätä voi masentuneen olla vaikea myöntää itselleen saati sitten kenellekään muulle. Joskus masentunut pakottaa itsensä jatkamaan ja pitämään yllä kulissia, kunnes romahdus tapahtuu

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on olennaisesti ajanhallintaan liittyvä työhyvinvoinnin aihealue. Monella työntekijällä on haasteita työn ja muiden elämän osa-alueiden yhdistämisessä, ja ajan oikeanlaiseen ja tehokkaaseen käyttöön on paine niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Työn ja muun elämän yhteensovittamisessa voidaan nähdä pohjimmiltaan olevan kyse siitä, miten kukin kykenee ja allokoimaan aikaansa työn ja muun elämän kesken. Vaikutusmahdollisuudet ajan suhteen työssä onkin kriittinen tekijä työn ja muun elämän yhteensovittamisessa. Työnantaja voi siis vaikuttaa paljon työntekijöiden mahdollisuuksiin työn ja muun elämän yhteensovittamisessa rakentamalla erilaisia joustavia työkäytäntöjä. Näitä ovat esimerkiksi liukuva työaika, etätyömahdollisuus ja mahdollisuus kerryttää ja käyttää työaikasaldoja. Kun mietitään työajan hallintaa, on tärkeää muistaa, että ajalla on muitakin ominaisuuksia, kuin pelkästään sen tuntimääräinen kesto. Ajan pääominaisuuksia ovat keston lisäksi ajoitus tempo autonomia*