Soilin Seurassa

Nadja koki raskaan menetyksen, kun hänen ainoa lapsensa kuoli kohtuun juuri ennen synnytystä. Suru ei lannistanut sisukasta Nadjaa. Hän ryhtyi miehensä kanssa sijaisvanhemmiksi pienelle pojalle, joka tarvitsi uuden kodin. "Kerron lapsesta, jonka menetin, ja lapsesta, jonka sain." Kun menettää jotain suurta ja tärkeää, voi tilalle pyytää lisää rakkautta jotta jaksaa eteenpäin. Nadjan sisu on perintöä suvun vahvoilta naisilta, jotka sota-aikana hoitivat omin voimin sekä maatilan lehmineen että lapsikatraan. Ruotsissa syntyneelle Nadjalle suomalaisuus on sitä, että asiat sanotaan suoraan. "Mä elän ja toimin, mutta joku osa minua aina puuttuu. Sen kanssa pitää vaan elää."