Blomiksen Luonto

Sauli Naantalista soitti Luonnonkukkien loistetta -lähetykseen viikko sitten. Eipä tiennyt Blomis puhelinkanavan liukusäädintä avatessaan millainen mediarumba seuraavasta neljästä minuutista kehkeytyisikään. Yht’äkkiä kaikki tuntuivat olevan kiinnostuneita asiasta aina Ruotsia, Amerikkaa ja jopa Australiaa myöten. Valtavan hienoa sanoisin ma. Sillä luonto, jos mikä on ihmeellinen asia. Sitä voi pohdiskella mielessään Saulin tavoin nähdessään ranta-alpin ja mesiangervon vierekkäin syömässä samaa multaa ja juomassa samaa vettä, että miten niistä voikin tulla niin erilaisia. Samalla tavalla kuin meistä ihmisistä. Nimittäin, moni meistä pallontallaajista tänäänkin syö lihapullansa, riisiannoksensa, sushilautasensa tai kasviskeittonsa eli ruokansa ja juo päälle vaikkapa sitä vettä. Ja silti me kaikki näytämme ihan erilaisilta, ajattelemme eri tavalla, pukeudumme eri tyyliin ja puhumme jopa eri kieliä. Sisäisesti olemme kaikki kuitenkin ajattelevia ihmisiä. Suurimmalta osin. En tosin joidenkin ajatuksia täysin ym