Olutta Ja Analytiikkaa

Pahoittelut alatyylistä, mutta tämä asia vaatii kärjistystä! Paskat mittarit, valkopesu, hopealuoti, strategisen ajattelun laiskuus, datan huono arvostus, besservisserit (joita tunnustamme jaksossa itsekin olevamme)…jos haluat kuulla, mitä OIKEASTI ajattelemme, niin tämä on just sulle. Jakso on poikkeuksellisesti tehty autenttisessa ympäristössä eli olutravintolassa.

Tässä jaksossa teemme alkuun päänavauksen strategiajargonille, koska strategia-termin alle niputetaan nykyään vähän sitä tun tätä. Miksi vessassakäyntikin tarvitsee nykyään strategian? Puramme osiin, mikä on onnistumisen mittaamisen rooli (mediatalojen) strategiassa. Miksi tavoitteet eivät ole sama asia kuin mittarit? Miksi pitää ymmärtää, miksi ne ovat juuri sellaisia kuin ovat? Miten juurruttaa ne arkeen organisaatiossa niin, että ne eivät tunnu ylhäältä alaspäin valutetulta?

Deskriptiivisessä analytiikassa katsotaan, mitä on tullut tehtyä ja opitaan siitä. Prediktiivisessä analytiikassa pyritään ennakoimaan asiakkaiden käyttäytymistä. Mitä se tarkoittaa ja onko se mahdollista? Esimerkiksi eräissä someanalytiikkatyökaluissa on ominaisuuksia, jotka pyrkivät arvioimaan, tuleeko jostain julkaisusta tulee ns. viraali. Niillä on toki oma hyötynsä, mutta voi helposti unohtua, että ihmisen käyttäytyminen ei ole kovinkaan usein rationaalista. Sitä voi ehkä ennakoida, muttei ennustaa. “Tähän asiaan pitäisi suhtautua niin kuin sääennusteeseen. Eihän sen tarkoitus ole, että näen että huomenna on tasan tarkkaan kahdeksan astetta, vaan se antaa minulle osviittaa”, huomauttaa Jaakko. “Eli kyse pitäisi olla enemmän skenaarioajattelusta kuin siitä, että yrittäisimme ennustaa täydellisesti jonkun yksittäisen asian onnistumista.”

"Uudet yleisöt" on mediataloissa tuttu ilmaisu. Mutta mitä ne oikein ovat? Onko niitä edes olemassa? Jos on, miten niitä voidaan todentaa tai mitata? Entä miksi nuorista on tullut synonyymi uusille yleisöille, vaikka asia ei ole aivan yksioikoisesti näin? Vai voisiko olla niin, että ihmisten käyttäytyminen muuttuu koko ajan, mistä seuraa, että uusia asiakkaita on mahdollista löytää koko ajan ja mistä tahansa? Muun muassa näitä kysymyksiä käsittelemme jaksossa numero viisi. Ja tällä kertaa saksalaisen pintahiivaoluen saattelemana, TSIHHH!

Miten luoda työkulttuuri, jossa data rakentaa eikä hajota? Tekoälyn kanssa ollaan nyt aivan samassa tilanteessa kuin aikoinaan datan kanssa. Ihmisille tulee vastareaktio, kun tekoälystä jauhetaan joka paikassa. Paasaaminen kääntyy itseään vastaan. ”Meidän pitää miettiä, miten me käytämme kieltä, kun puhumme tällaisen muutoksen vaikutuksista. Muutos lähtee siitä, että on yhteinen kieli”, sanoo Jaakko. Luovassa organisaatiossa jännitteitä voi syntyä, jos onnistumisen mittarit tiivistyvät kylmiin numeroihin, mutta toisaalta tekijöiltä pitää voida myös odottaa avarakatseisuutta: itseään on vaikeaa kehittää ilman onnistumisen mittareita, ja täydellisiä mittareita ei ole, vaan heikoista vaihtoehdoista valitaan parhaat, miettii Kalle. Datan kanssa tekemisissä olevilla ihmisillä on tässä kohtaa myös peiliin katsomisen paikka. Avainasemassa on sen perusteleminen, miksi mikäkin mittari on olemassa. ”Kyse on niin suuresta kulttuurin muutoksesta, että pitää miettiä todella tarkkaan, miten se viedään organisaatiossa läp

Asiakaskeskeisyys näyttää näinä aikoina korostuvan yrityksissä. Kallea tämä jopa hieman hymyilyttää, koska eikö se pidä sisällään ajatuksen, että ennen ei mietitty asiakkaita? Vai oliko niin, että mietittiin, mutta ei ymmärretty? Sinä aikana, kun Esson baarissa ei räplätty digivehkeitä, korkeintaan mekaanista Jassoa, asiakaskokemus tarkoitti, oliko siellä pehmeät penkit, joissa höpötellä porukassa, saiko hyvät pullat ja kertoiko kassahenkilö päivän kuulumiset. Miten tästä on tultu maailmaan, jossa firmojen kalvoissa korostuu ”asiakaskeskeisyys”? Asiakaskokemus on holistinen termi, joka Kallen ja Jaakon mielestä on yhtä kuin mikä tahansa tapa, jolla brändi koetaan. Miten siis mitata asiakaskokemusta? Esimerkiksi NPS:ää eli suosittelijaindeksiä tuijotetaan liian usein yksittäisenä lukuna. Jaakon mielestä NPS on yksi väärinkäytetyimmistä asiakaskokemuksen mittareista. Ja maistellaan jaksossa tietysti perinteisesti myös olutta. Saksalaista, tällä kertaa.

Engagement. Sitouttaminen. Ennen se oli kahvihuoneissa puhumista, digitalisaation aikakaudella jotain muuta. Sitouttamisesta on helppo puhua, mutta sen mittaaminen ei ole yksiselitteistä. Ratkaisu riippuu ainakin alasta ja tavoitteista eli mitä lopulta halutaan saada aikaan. Käymme tässä jaksossa läpi eräitä tapoja mitata sitouttamista verkossa. Sivuamme myös sitä, miten sosiaalinen media omi sitouttamis-termin itselleen, vaikka kyse on paljon laajemmasta käsitteestä.

Redditin entinen toimitusjohtaja totesi hiljattain, että "kaikki mittarit ovat feikkejä". Onko onnistumisen mittaaminen ensimmäinen uhri median digitalisaatiossa?