Blomiksen Luonto

Blomis on taasen levitellyt levylaatikoitaan ja kelaillut kelanauhojaan etsien erikoislaatuisia luontoaiheisia ralleja. Ja löytyihän niitä! Jos kohta, jostain syystä satunnaisen luontojantterimme käsiin kulkeutui vain tietyntyyppisiä teoksia. Pitäisiköhän perustaa Uuden luontomusiikin kilpailu, jotta saataisiin ihan uutta luontomusiikkia tulevien aikojen Blomiksen luontoja varten? Ehkä, mutta sitä ennen sukelletaan ihan niiden vanhojen klassikkoiden maailmaan. Mikä sinun mielestäsi on kaikkien aikojen paras luontobiisi? Kerro se kaverillesi.

Blomis tykkää erilaisista sääilmiöistä ja tykkää myös kuvata niitä. Mutta miten sujuu itseoppineelta luontoheeboltamme rockn'roll... eiku sääilmiöiden kuvailu verbaalisesti. Kielemme on rikas ja sen taitavat käyttäjät loihtivat eteemme monenlaisia enemmän tai joskus jopa vähemmän onnistuneita säähän liittyviä termejä. Parhaimmat niistä jäävät elämään kun taasen toiset aiheuttavat vastaanottajassaan lähinnä myötähäpeää. Oli miten oli, mutta näin on - me suomalaiset puhumme mielellämme säästä ja siitä meille tällä kertaa puhuu myös Blomis.

Vuoden lopussa tehdään aina ns. "tilinpäätös" kuluneesta vuodesta. Blomis ei aio olla "pekkaa pahempi" vaan syyllistyy samaan syntiin kuin muutkin. Miten siis satunnaisen luontomiehemme vuosi sujui? Saavuttiko hän tavoitteensa vai jäikö viivan alta jotain uupumaan? Onko Blomiksen muistikortit täyttyneet vai jäikö tilaa seuraavalle vuodelle? Tarjolla on siis raportti vuoden 2022 luontotapahtumista yhden itseoppineen havainnoitsijan havaintovihkon perusteella. Kuuntele ja hämmästy. Blomiksen v.2022 luontokuvien saldoa voit ihmetellä Instagramissa: juhablomberg_fi tai osoitteessa www.juhablomberg.fi

Joulu on taas, joulu on taas, lahjapussit on täynnä tavaraa. Mutta ei kai tuo yksi lahjapussi liiku itsekseen? Mitähän siellä oikein on? Eikai? Eikai sentään lahjojen joukossa ole jotain eläväistä? Eikai nyt sentään, onhan meillä suomalaisilla se erityinen joululahjaluontosuhdekin. Blomis on pohdiskellut ensinnäkin lahjojen vaihtamista ja toisaalta myös tiettyjen juttujen antamista joululahjaksi. Hyvää joulua, toivottaa Blomiksen luonto -toimituksen väki kokonaisuudessaan kaikille Radio Suomen kuuntelijoille tasapuolisesti! Ja luonnollisesti myös parempaa seuraavaa vuotta 2024.

Blomis on taas kuljeskellut kameransa (monikossa) kanssa ulkosalla, niin pimeällä kuin päivänvalossakin. Jos kohta, viime aikoina päivälläkään ei ole ollut kovin valoisaa. Taivaalle tuijottelu ja sinne tsuumailu on aikaan saanut taas joitakin onnistuneita valotuksia taivaalta bongatuista valoilmiöistä, useimmiten täysin luonnollisista sellaisista. Mitä lienevätkään nuo erikoiset valotolpat taivaanrannassa, joita silloin tällöin inehmo näkee? Blomiskin näki, kuvasi ja pohdiskeli asiaa.

Blomis on tällä kertaa avannut maailman lintulajien suomenkielisten nimien listan ja ihmettelee muutamaa sieltä löytämäänsä linnun nimeä. Ja satunnainen luontomiehemme heittää pallon myös kuuntelijoille koskien erään meilläkin tavattavan linnun nimeä. Kuuntele ja hämmästy. Ja jos luulet tietäväsi vastauksen kysymykseen, heitä pallo takaisin - vaikkapa Blomiksen sähköpostiin. (etunimi.sukunimi@yle.fi)

Lunta! Huudahti satunnainen luontohenkilömme päivänä eräänä todettuaan ensilumen saapuneen kotihuudeille. Nyt sukkelaan kelkka esiin ja mäkeen. Mitä kaikkea iloa ja mahdollista surua mahtaakaan aikuinen mies repiä ensilumesta. Toivottavasti enemmän sitä ensimmäistä.

Onko Blomis enemmän kissa- vai koiraihminen? Vai kenties olisko satunnaisen luontomiehemme lempilemmikkieläin parta-agama? Löytyykö kotoaan muuta kuin sokeritoukkia eläinkunnan edustajista? Miau ja vuh, sanoi hän ja pakisee tällä kertaa monia ilahduttavista koirista ja kissoista.

Blomis on hullaantunut erääseen valokuvauksen genreen, johon hänet johdatti "valokuvaava ystävä". Satumainen luontomiehemme on tunnettu kameran kanssa luonnossa liikehtimisestä, toisinaan tuloksena on veitsenteräviä otoksia suomalaisen luonnon kohteista. Ei ne Blomiksenkaan kuvat aina tarkkoja ole, useimmiten kuvavirrassa on enemmän kuin paljon enemmän tai vähemmän tärähtäneitä ruutuja. Miehemme kertoo meille nyt tarinan hetkestä, joka muutti hänen erityistä luontokuvasuhdettaan ainakin hetkeksi.

Blomis on isä. Kaksinkertainen, tosin vähän yksinkertainen. Ja koska isänpäivä on sunnuntaina 13.marraskuuta on Blomis hyvin isällisellä mielellä liikkeellä. Hän lupaa olla avaamatta omaa isyyttään sen enempää, muttei välttynyt kiusaukselta pohtia luontokappaleiden isäsuhdetta. Ovatko eläinmaailman lisääntyneet koiraat eli urokset isiä? Voiko niin sanoa vai säästetäänkö isä -käsitteenä koskemaan vain ihmisnisäkkäiden isäoletettuja? Miksi, kuullaan jonkun kysyvän - olemmehan kuitenkin kaikki evoluution aikaansaannoksia ja eläimiä. (kuvassa gorillaisä miettii isyyden sietämätöntä keveyttä)

Syksy etsii Blomista, eikä satunnainen luontomiehemme tiedä minne mennä pakoon. Koko ajan on synkkää, harmaata, vettäkin sataa ja on aina pimeää. Sitä paitsi kuka keksi kääntää kelloja? Oli miten oli, marraskuu on täällä taas eikä edes kaljakorin kilinä soittolistalla helpota valon lasta Blomista. Olisiko ratkaisu muuttolintujen perään lentäminen vai onko ainoa vaihtoehto tyytyä kohtaloonsa ja jäädä maahan pohjoiseen ja kylmään lailla esi-isäin? Annetaan Blomiksen kertoa miltä marras tuntuu ihan omin sanoin.

"Taivaalta se tuli, kumi pyöristäkin suli." Näin kirjaili aikanaan laulunsa sanoiksi Veltto Virtanen. Tuossa rallissa kyse oli tuntemattomasta lentävästä esineestä eli UFO:sta. Taivaalta voi tulla ihan luonnollisiakin juttuja, jotka pahimmillaan sulattavat jopa maapallon kivistä pintaa. Silloin puhutaan asteroideista ja niistäpä pakisee tällä kertaa myös itseoppinut avaruusluontomiehemme Blomis. (kuva: Blomis: suuri tulipallo eli bolidi kuvattuna Riihimäellä)

Blomis on ollut nostalgisella tuulella ja pohdiskellut omaa luontosuhdettaan, sen alkuperää. Mistä kaikki alkoi? Mikä ohjelma sai pikkujussin mielessä luontokipinän heräämään? Ja oliko joku ohjelmien päähenkilö mahdollisesti se kaikista tärkein? Onko kuvan punainen pipo kenties jonkinlainen vinkki? Kaikkiin näihin kysymyksiin saattaa löytyä vastaus kuuntelemalla tämänkertainen Blomiksen luonto.

Vesi on elämän eliksiiri. Meille suomalaisille se on itsestäänselvyys. Hanasta tulee puhdasta juomavettä ja samalla vedellä pesemme myös pyhät peltilehmämme. Kaupasta voi aina hakea pullon vettä, vaikkakin se maksaa paljon enemmän kuin hanavesi. Lentoasemalla sama vesi maksaa jopa 5 euroa litra, mutta tiesitkö että maailman kallein vesipullo maksaa vaatimattomat 46000 euroa. Kolmen vartin pullossa. Blomis on hiljentynyt vesilasin äärelle ja ihmettelee tätä todellisuutta.

Älä stressaa, tee parhaasi, unohda loput. Joskus paras reaktio, on olla reagoimatta. Kukaan muu ei ole sinä, ja se on voimasi. Tämänkaltaisilla lauseilla me inehmot pyrimme motivoimaan itseämme toimimaan paremmin. Blomis, itseoppineena läheismotivaattorina on mietiskellyt miksei hotsita lähteä luontoon, varsinkaan kameran kanssa.

Se on utelias, kekseliäs, oppivainen, sosiaalinen ja kujeilevakin. Vähän niinkuin Blomis itte. Tuo mustaharmaa raakkuja ei ole suomalaisten ykkössuosikki lintumaailmassa, mutta jotain ihmeellisen viehättävää siinä on. Ainakin Blomiksen mielestä.

Blomis tykkää puista. Tykkäävätkö puut Blomiksesta onkin ihan toinen juttu. Luontomiehemme on salaa halaillut puita jo pidemmän aikaa, mutta onko hän halaamisestaan voimaantunut. Ainakin sen verran että on kirjaillut tuntemuksiaan ylös yhden podcastin verran. Hali hali...

Elokuvassa "Medusan verkko" Jason Bourne huimailee niin että heikompia hirvittää. Radio Suomen oma JB eli Blomis on paljon rauhallisempi kaveri ja huimailee enää varsin satunnaisesti. Tällä kertaa Blomis kurkkii pinnan alle. Sinne missä ne meduusat kuljeksivat...

Blomis on harrastanut taas kerran luonnonhavainnointia. Tällä kertaa ihan oikeesti kauempana kuin kotiparkkipaikan tuolla puolen. Mutta mitä luontomiehemme tekee, kun pääsee lomalla tuhansien kilometrien päähän? Istuu allasbaarissa nauttien All-inclusive -tarjontaa? Ehei! Hän tutkii flooraa ja faunaa, kirjailee ylös yksityiskohtia ja ottaa luontokuvia. On se epeli!

Ikioma luontojantterimme Blomis on suunnannut katseensa kohti maata, kohti luonnon pieniä, muttei suinkaan vähäpätöisiä otuksia. Otuksia, joita on n. 60 lajia Suomessa ja maailmanlaajuisesti yli 12000 lajia. Laji, joka on ollut olemassa jo yli 100 miljoonaa vuotta ja selvisi siitä luontokadosta, joka tuhosi dinosaurukset. Pienissä on voimaa, varsinkin jos niitä on tarpeeksi. Yksikin riittää Blomiksen mielestä aikaansaattamaan luontoharrastajan epävakaaseen tilaan, jos se yksi on vaikka isovarpaan juuressa leukoineen.