Radio Suomesta Poimittuja

Puhuin liian halvalla, tokaisi entinen mies kuolinvuoteellaan. Niin. Mikä voisi olla relevantille puheelle oikea hinta? Se on ikuinen kysymys, joka vaatii vääjäämättä myös Maallikkosaarnaaja Maasolan sanallisen puntaroinnin. Sananen. Menköön tasarahalla ja tulkoon tässä...

Maailmassa on kaikkea älytöntä. Jotkut eivät taas käytä älyään, esto-ohjelmat ovat päällä. Ehkä siksikin äly SIIRTYY tällä hetkellä luontevasti muualle, tavaroihin, muun muassa myymäläkalusteisiin. Maallikkosaarnaaja Maasola ja viikon sapekas arkisaarna Sananen.

Sanomme, että ihminen on kokonaisuus. Mieli ruokkii kehoa, keho ruokkii mieltä. Ja meidän itse pitäisi tietysti ruokkia kumpaakin. Kuinka hyvin lopulta tunnemme itsemme? Ja miten paljon voimme luottaa omaan arviointikykyymme, kun kyse on omasta terveydestä? Paula Jokimies on punttien nostelun ohessa pyöritellyt terveysasioita mielessään ja päätti kutsua salille seurakseen Hilla Blombergin ja Minna Korhosen, tekijät Hillan ja Minnan Akuutista.

Liikenneasiat ovat pinnalla, ihmisiä kun ollaan. Maallikkosaarnaaja Maasola on huomannut, että maamme hallitus opastaa meitä näissä asioissa osuvammin kuin Ensio Itkonen konsanaan. Että miten äkkijarrutetaan, ohitetaan toinen ja jäädään liikenneympyrään.

Muusikko, musiikkipedagogi Klaus Järvinen täytti 24.12.2016 80 vuotta. Nokialla syntynyt Järvinen jäi isättömäksi vain vuoden vanhana ja kasvoi naisjoukon ympäröimänä. Muutto Lappeenrantaan kymmenen ikäisenä oli kauhistus, mutta oljenkorreksi löytyi musiikki. Ja oljenkorsi se on myös tänä päivänä. Suomalaisille Järvinen on tullut tutuksi television Levyraadin Klasuna ja Oulunkylän Pop & Jazz Opiston perustajana. Oulunkylässä eläkepäiviään viettävä Klaus Järvinen kertoilee ohjelmassa vanhenemisesta, lapsuutensa jouluista, soittamisen voimasta ja elämästään Seijan kanssa. Toimittajana on Paula Jokimies.

Kun lahtelaiselta Annikki Aaltoselta kysyy, että saako sinua kutsua kissamummoksi, hän pohtii tovin ja vastaa, että "kyllä kait mua saa". Aaltosella on kotonaan kahdeksan kissaa ja sen lisäksi hän on huolehtinut muiden kissoista ja muistakin lemmikeistä jo 40 vuoden ajan. Aaltonen on eläinsuojeluihminen henkeen ja vereen, hän puhuukin itse mieluummin elämäntavasta kuin työstä. Viime vuonna Aaltonen sai Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä eläinsuojelun Topelius- palkinnon tunnustukseksi siitä työstä, jota hän on tehnyt eläinten eteen. Eläinsuojelu-uransa alkuvuosina Aaltonen kertoo itkeneensä paljon; eläinten kohtaloa, ihmisten julmuutta ja typeryyttä. Mutta karujen kohtaloiden ääreen ei voi jäädä märehtimään, muuten työtä ei jaksa tehdä. Aaltonen sanoo, että ikävien eläinkohtaloiden vastapainoksi työ on tarjonnut lukemattomia onnen hetkiä. Kuten nyt vaikkapa se Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen löytötalolle postitettu kuvakirja Peikko-Eemelistä. Kissasta, jota Annikki Aaltonen hoivasi kahdeksan vuott

Auto oli pitkään vapauden symboli. Miehen väylät tuntemattomat, metsäautotie viimeinen pakopaikka. Nyt meidän suomalaisten näkemys liikenteestä on vanhentunut. Tuleeko sellaiset tiemerkintäkokeilut, että maalaisjärki puikkaa oikealta ohitse ja näkymättömiin? Maallikkosaarnaaja Maasola puristaa tuolia kuin repisi sompaa.

Torvimyyrä eli degu on meillä suht' harvinainen lemmikki. Eikä niitä luonnonvaraisenakaan riesaksi asti elele, degut elävät villeinä vain Andien vuoristossa Chilessä. Lahtelaisen Johanna Kiviluodon kotona asuu kaksi torvimyyräpoikaa, Bruno ja Hugo. Ne ovat uteiliaita, suloisia, vikkeliä ja eläväisiä. Kujertavat kuin kanarialinnut ja ovat vilkkaimmillaan iltasella. Juuri silloin, kun ihminen kaipaa piristystä pitkän päivän jälkeen ja jotain, joka irrottaa ajatukset arkisesta aherruksesta. Kiviluodon degukaksikko asuu niille varta vasten rakennetussa kaapissa, joka on muutettu monikerroksiseksi degu-taloksi. Pohjakerroksessa on kuopsutus-, kaivautumis- ja uimalaatikko, ylemmät kerrokset on varattu kiipeilyyn, kurkisteluun ja nukkumiseen. Degut sairastuvat helposti diabetekseen, joten ruoan kanssa on oltava tarkkana. Muutoin torvimyyryläiset ovat sangen helppohoitoisia ja tarjoavat omistajilleen ehtymättömästi iloa. Toimittajana Sanna Pirkkalainen.

Maallikkosaarnaaja Maasola havahtui olevansa keski-iässä tyypillisen perusmenokokeilun piirissä. Mitä perusmeno mahdollistaa? Voiko perusmenon varaan ladata onnellisuusodotuksia? Ja mitä ylipäätään tuo vaatimattoman näköinen puuhastelu pitää sisällään? Vuorossa laajasti vieroksuttu sapekas arkisaarna, Sananen.

Siili on elänyt ihmistäkin kauemmin maapallollamme. Tämä kompakti paketti valloittaa yhä useamman kodin nyt myös lemmikkinä. Puutarhasta tuttu eurooppalainen siili on rauhoitettu, mutta Päiväntasaajalta kotoisin oleva afrikkalainen kääpiösiili viihtyy Suomessakin, kunhan lämpötila sekä valaistus on kunnossa ja orja, eli siilin omistaja kantaa ruokaa eteen. Kirsi Tapanaisella on noin kymmenvuotinen historia niin siilin omistajana kuin kasvattajanakin. Nyt hänellä on kotonaan kaksi vanhempaa siilirouvaa, kumpikin asustaa omassa hyllykössään. Suomen siiliyhdistyksen aktiivina toimiva Kirsi hankki ensimmäisen siilinsä heräteostona, nykyisin siilit hankitaan pääosin kasvattajilta, ei lemmikkieläinliikkeistä. Kääpiösiili on aikuisen lemmikki, sillä välillä kiukkuisestikin tuhahteleva piikkipallo on virkeä vasta iltaisin. Luonteeltaan siilit ovat erakkoja, mutta luottamuksen osoituksena se antaa omistajansa rapsutella vatsaansa. Paula Jokimies tutustui siilien elämään.

Keskellä arktista hysteriaa peräänkuulutamme intohimoa, nyt enemmän kuin koskaan. Jos pikkuleijonat eivät onnistu, intohimo on ollut kateissa. Työhaastattelussa intohimon esiintuominen on tärkeämpää kuin ammattitaidon. Tuleeko meistä maailman intohimoisin kansa?! Maallikkosaarnaaja Maasola kaivelee sisintään.

Joulu on taas suoritettu, ja nyt ei tarvitse vähään aikaan olla tuntemattomista syistä pahalla päällä. Kaupungille on paljon asiaa, virheitä yritetään paikata sen minkä pystytään. Maallikkosaarnaaja Maasola haluaisi vaihtaa muitakin lahjoja kuin pukilta tulleita.

Johanna Uskia voisi lemmikkiensä ansiosta kutsua suurperheelliseksi. Silti kylään mennessä on hiirenhiljaista, kukaan ei ryntää vierailijaa ovelle vastaan tai hauku tulijaa. Johanna on herppiharrastaja, eli hänellä viisi liskoa, yhdeksän käärmettä ja kilpikonna. Tosin määrä on tainnut lisääntyä jo ainakin yhdellä kuningaspytonilla. On Johannalla ja puolisollaan Janilla myös kani ja marsuja, mutta niitä ei tässä jutussa nyt noteerata enempää. Allergian takia kissasta luopunut Johanna hankki omilla rahoillaan huolellisen selvittelyn jälkeen ensimmäisen kilpikonnansa joskus 90-luvun alussa. Nykyisin Suomen herppiharrastajiin kuuluva Johanna käy kertomassa lemmikeistään myös messuilla tai lemmikkieläinkaupoissa. Johanna sanoo olevansa television luontodokumenttien kasvattama, jo aikanaan ohjelmissa nähdyt matelijat sykähdyttivät. Herppieläimissä Johannaa kiehtoo niiden erilaisuus ja eläinten salaperäisyys. Yrittäessään ymmärtää lemmikkejään Johanna opiskelee ja ottaa koko ajan selvää uusista asioita, liittyen

Osa vanhemmista ei halua kertoa lapsilleen tarinaa Joulupukista. He eivät halua valehdella heille, vaan pysyä aikuismaisesti totuudessa. - Ja sitten Joulupukki saattaa kuitenkin pärähtää aattona ovelle! Eikö se muka pelota!? Joulusaarnassaan Maallikkosaarnaaja Maasola pui (nyrkillä) totuuden ja valheen käsitteitä ja melkein mennyttä vuotta.

Onko se outoa, että joku tulee nopeasti ja toisaalta häipyy myös äkkiä suorituspaikalta? On se hämmentävää ja jotenkin suomalaista. Ja pop up -kulttuuri on tullut jäädäkseen. Maallikkosaarnaaja Maasola pohtii arkisaarnassaan, onko ikivanha pukki kuitenkin kaikkien äkkiväärien pop up -liikkeiden henkinen isä.

Mistä syntyy syvä tunneside kotiin ja miten ruokkia sitä? Ettei pääsisi käymään kuten ihmissuhteissa, että ensihuuma väljähtyy ja alkaa tympiä? Kodin ytimessä oltiin Kaikki kotona -lähetyksessä, kun vieraina olivat arkkitehti Sanna Meriläinen ja kiinteistönvälittäjä Jani Pomell. Juontajina Paula Jokimies ja Sanna Pirkkalainen. Arkkitehti Sanna Meriläinen kuvaa kotinsa luonnetta nöyräksi, käytännönläheiseksi ja arkiseksi 50 -luvun asunnoksi. - Huolellinen käsityön fiilis ja arjen arvokkuuus ovat läsnä asunnossani. Kiinteistönvälittäjä Jani Pomellin kerrostalokodissa on 20-luvun henkeä. Sisustuksessa on käytetty paljon vanhoja huonekaluja, mutta oman mausteensa tuovat myös nykyaikaiset esineet. - Kun tulen kotiini, sellaista fiilistä ei tule, että astun antiikkiliikkeeseen. Mennyt ja nykyisyys paiskaavat siellä sulassa sovussa kättä. Sanna Meriläinen on kuvannut Tavallisia koteja -kirjassaan 1900-luvun suomalaista asumisen arkkitehtuuria ja asuntoja. - Valitsin tarkastelun kohteeksi 1900-luvun, koska asu

Sanotaan, että peili kertoo totuuden, ja varsinkin naisilla peilikuva saattaa nostaa ankaran itsekritiikin. Tissit roikkuu, niihin pitäisi kyllä saada vähän kohennusta ja terhakkuuttakin voisi korjata. Otsaa ja suupieliäkin voisi entrata, ruttuja on - kanjoneita suorastaan. Yllättävän monet näitä asioita miettivät, mutta silti harva vie ajatusta pidemmälle, aina kirurgin pöydälle asti. Karsastammeko kauneuden kohentamista kirurgisin keinoin? Kaikki kotona -lähetyksen vieraina plastiikkakirurgian erikoislääkäri Kaarlo Ståhlberg ja kauneusleikkauksin kehoaan muokannut Minna Klintrup. Juontajana Sanna Pirkkalainen.

Miten armeijassa tehdään pojista miehiä? Onko tarkoituksena kasvattaa karskeja tappajia, jotka eivät suotta tunteile vai sallitaanko siellä koko elämän tunnekirjo? Kaikki kotona -lähetyksen molemmat vieraat ovat palvelleet myös rauhanturvatehtävissä, kenttärovasti Janne Aalto Afganistanissa ja Mika Virta tiedotusupseerina Kosovossa. Toimittajana Sanna Pirkkalainen. Saako armeijassa sanoa että pelottaa? Kenttärovasti Janne Aalto vakuuttaa, että kyllä saa sanoa. - Sotilaspappina olen pelosta monesti keskustellut varusmiesten ja henkilökunnankin kanssa. Kun asiasta ollaan keskusteltu ääneen "mörkö" on kutistunut pienemmäksi. Sitä on vaikea arvioida, kuinka pieneksi pelko on asettunut, mutta ainakin "mörköä" on juostu sen verran karkuun, ettei se ole sillä hetkellä kiinni saanut. Mitään tehtävää tai koulutusta ei ole pelon vuoksi keskeytetty. Sanoja tappaminen, väkivalta tai kuolema ei Taistelijan oppaassa vuodelta 1980 esiinny, mutta jos ihan kaikki kiertoilmaukset ja kruusaukset riisutaan, niin siitähän s

Miten syntyy suomalainen presidentti? Kuinka paljon taustavoimat voivat muokata ehdokasta? Kaikki kotona -lähetyksen vieraina olivat päätoimittaja, politiikan tarkkailija Jussi Lähde ja Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo. Juontajina Paula Jokimies ja Sanna Pirkkalainen. Milloin kannattaa ilmoittautua kisaan mukaan? Harvoin ensimmäiset presidenttikisaan ilmoittautuneet ovat olleet mukana viimeisten joukossa kun valintaa tehdään. Jatkuva kampanjointi on nykyaikaa huomauttaa Jussi Lähde. Hän varoittaa kaikkia ehdokkaita siitä, että lähtisivät ensimmäisinä puolueen vaaleissa ehdolle. - Hyvä vaalistrategia on sellainen, että puolueella on ns. lume-ehdokas tai jänis, joka avaa ketsuppipullon. Ei saa olla liian innokas. Puoluevetoisten kampanjoiden ongelma on Lähteen mukaan se, että monet kansalaiset kokevat että kampanjoihin ei pääse mukaan kuin "puolueen kielellä" keskustelevat ja sitä ymmärtävät henkilöt. - Siinä on puolueilla mietinnän paikka, että miten pitää puolueen oma väki aktii

Työpaikalle mahtuu monenlaisia persoonia ja monenlaista tapaa tehdä työtä. Jossain hierarkia määrittää nokkimisjärjestyksen, toisaalla taas vallitsee luova kaaos. Parhaassa tapauksessa työ tuo iloa ja sisältöä elämään, huonommissa sen mukana tulee törkyä, joka seuraa kotiin ja jopa uniinkin. Työpaikan riitoihin haetaan yhä useammin ulkopuolisen sovittelijan apua. Kaikki kotona -lähetys puhui työelämän riidoista ja hyvästä työilmapiiristä. Vieraina olivat työsovittelija Timo Pehrman ja Työterveyslaitoksen organisaatiokonsultti Susanna Kalavainen. Juontajana Paula Jokimies. Sovittelun asiantuntija Timo Pehrman on kehittänyt mallin, jolla konflikteja sovitellaan työpaikoilla. Useimmin hän selvittelee esimiehen johtamistapaan liittyviä riitatilanteita. Työyhteisöjä hiertävät usein myös työn jakautuminen ja tapa, miten työt suoritetaan. Vuosien sovittelukokemuksella Pehrman arvioi eniten skismaa olevan esimies-alainen suhteissa, työntekijöiden keskinäinen kiistely on vähäisempää. Työterveyslaitoksen organisaa